Meidän tulisi antaa Herran alttarille uhrimme, ennenkuin voimme saada Hänen hyväksymisensä. Ja tämän uhrin tulee miellyttää Herraa, sen tulee olla elävä uhri, johon liittyy kipua, luopumista ja surua. Päästäksemme Kaikkeinpyhimpään, Jumalan eteen, emme voi tulla ilman uhria Hänen luokse, ilman katumuksen uhria. Toisinaan tuomme Hänelle ylistyksen ja palvonnan suitsuketta. Mutta on myös opittava uhraamaan syntiuhria Hänelle. Mitä se tarkoittaa?
Sitä että me luovumme synninrasitteesta, laitamme sen pois. Jätämme sen alttarille, jätämme synnin pois alttarille ja Jeesuksen Messiaan Pyhä Veri tuhoaa tuon synnin siinä alttarilla, ja silloin vasta olemme todella otollisia Hänelle. Jos me laitamme syntimme Jumalan eteen, mutta emme anna sitä tuhottavaksi, vaan omistamme sen edelleen, luovuttamatta sitä pois, niin se uhri pidättää kokonaisen vapautumisen tuloa kohdallemme, ja se on silloin turha asia joka ei miellytä Jumalaa. Jumala ei voi armahtaa syntiä, mutta Hän armahtaa syntistä. Jos me emme erkane synnistä, niin se edelleen painaa meitä, ja on Jumalan ja ihmisen välillä orjuuttamassa ihmistä.
Jumalalle kelpaa särkynyt katumuksen rukous, itku ja nöyrtyminen säkkiin ja tuhkaan asti. Mutta jos edustamme itseämme, puolustamme syntiämme Hänen edessänsä, ehdollistamme Jumalan edessä tekomme ja estämme Hänen määräysvaltaa ja tahtoa toteutumasta, silloin me teemme vain itsellemme haittaa. Jos me uhratessa syntiuhriamme alttarilla, kuitenkin pidämme siitä kiinni, ei vielä sen valta lakkaa, ja niin kauan kuin synti elää alttarin päällä, ei voi Pyhä Veri tuhota sitä.
Vasta kun Veri on vuodatettu ja uhri on menetetty, lankeaa Jumalan tuli, joka tuhoaa lopullisesti sen syntiuhrin ja silloin tämä synti meissä, on kokonaan menettänyt olemuksensa ja otteensa ja olemme vapaat. Mutta jos olemme orjia, niin me emme ole vielä käsittäneet uhrata syntiä oikealla tavalla alttarilla, me olemme sen todenneet, havainneet, ja esitelleet. Me olemme kuitenkin riippuvaisia ja siihen tottuneet, ja pidämme sitä kuitenkin elossa kytemässä, ja niin kauan kuin sillä synnillä on pienikin taipumus meissä ilmentyä, olemme vain muodollisesti sen uhranneet, ja kokoinen Veren pesu on jäänyt suorittamatta.
Jos me emme kokonaan pääse eroon synnistä, kokonaan sitä luovuta, päästä irti, niin silloin kuluttava tuli ei voi suorittaa sen tuhoamista elämästä, niin että se on menettänyt kaiken olemuksensa ja otteensa meistä. Ilman kokonaista Veren pesua, emme pääse syntiriippuvuudesta irti, niin kauan kuin syntimme on aktiivinen ja toiveikas alttarilla, niin kauan kuin olemme siihen takertuneita mielessämme kaihoisasti, se ei voi kuolla ja tuhoutua.
Jeesuksen Pyhä Veri kyllä vihmoo syntimme pois, mutta kokonainen vapautuminen, sen juurista ja olemuksesta, edellyttää totaalista luopumista synnistä, sen vihaamista, kammoksumista ja torjumista. Vasta kun syntimme on kokonaan tuhottu, niin olemme siitä todellisesti vapaat. Tietämättömyyden aikoja Jumala on paljon kärsinyt armossaan puolestamme. Jumala on todella pitkämielinen, mutta todetessamme synninotteen ja että emme itse pääse siitä vapaaksi, meille on ainoa vapautuminen siitä Jeesuksen sovintoveressä, ja silloin Jumalan tuli tuhoaa sen asian.
Jumalan tuli ei tuhoa syntiuhria, joka ei ole Veressä vihmottu, ja joka vielä sätkii. Meissä synti helposti riippuu kiinni, mutta ei tulisi olla siten, että me riipumme synnissä kiinni. Meidän ei tule olla synnin orjia, vaan Jeesuksen orjia. Se mikä meissä riippuu kiinni, se kyllä ahdistaa meitä, mutta sen ulottuvuus ei voi hallita meitä, jos pidämme sen aiheen allamme ja seisomme sen yläpuolella, halliten itseämme, niin että synti ei saa hallita meitä.
Eikä meidän pidä ottaa syntiä lemmiksemmekään, vaikka se ei hallitsisi meitä lihassa ja teossa, sillä sen paapominen, tuottaa pitkän päälle seurauksen, että olemme kokonaan sen lumoamia ja hallittavia, silloin koko mielemme on sen vallassa ja siitä irti pääseminen on usein kuin taistelu syöpää vastaan. Ja siitä vapautuminen on ongelmallisempaa, kuin synnin, joka ohimennen tulee tehtyä jossakin mielentilassa.
Jumalan Poika oli ristillä uhrattavana, Hän vuodatti uhriverensä itsensä päälle, tulemalla samaistuneeksi koko maailman syntiin, ja tällöin Hän sovitti kaiken ristillä. Kun Hän oli täyttänyt Jumalan kanssa sopimuksensa, Hän antoi Henkensä ja siiinä hetkessä, tapahtui se asia, että jokainen ihminen voi tulla Jumalan tykö tämän Uhrin kautta, Hänen samaistumisensa tähden, eikä ainoastaan samaistumisen, vaan kirjaimellisesti kiroukseksi tulonsa tähden. Hänen päälleensä lyötiin kaikki meidän syntimme ja sairautemme.
Hänet fyysisesti runneltiin ja myös Hän näkymättömässä todellisuuden olevaisuudessa, tehtiin syntipukiksi. Kun Hän täytti kaiken, silloin Hän lunasti kaiken synnin kertakaikkiaan ja tuli yhdeksi ainoaksi kelpaavaksi uhriksi edestämme. Mutta meissä oleva synti on myös erotettava meistä pois, ja sen puhdistus ja pesu tapahtuu tämän yhden täydellisen Uhrin Veressä. Meidän veremme ja ominaisuutemme ei voi sovittaa itseämme, me emme voi antaa anteeksi syntejämme, vain Jumala voi vapauttaa meidät.
Meidän ei tarvitse, emmekä voikaan sovittaa itseämme Jumalan kanssa itsessämme. Mutta meidän tulee syntimme antaa tuhottavaksi alttarille, ja meihin samaistumisen Uhrin Veren kautta tapahtuu puhdistuminen. Mikä on alttari? Alltari on sydämemme, hengellinen sydämemme, rukoustilanteessa. Ja tämä uhraaminen on mahdollista Pyhän Hengen avustuksessa. Pyhä Henki suorittaa meissä kaiken muutoksen, sen mitä Taivaassa sanotaan ja vapautetaan ja julistetaan, se tapahtuu meissä välittömästi.
Pyhä Henki vahvistaa meissä kaiken sen Taivaallisen toteutuneen päätösvallan, mikä tulee Jumalan päätöksestä, ja joka on Hänen aloitteestaan alkanut elämässämme. Pyhä Henki saa meidät näkemään itsessä syntimme, ja silloin kun me tahdomme siitä luopua, Hän auttaa meitä rukoilemaan katumuksen rukousta, ja kun rukoilemme niin se välittömästi kuullaan taivaassa, ja silloin Taivaassa tapahtuu sovittaminen ja hetkessä, se mikä siellä julistetaan puhtaaksi, sen Pyhä Henki vahvistaa myös ihmisessä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.