Ihmisen sisäinen olemus. Joka käsittää sydämen, järjen, mielen ja tunteet.

Tunteet kiteytyy kokemuksiin, muistoihin ja odotuksiin

Kokemattomat asiat ja niiden odotus. Pettymykset tunnemaailman taholta ja niiden jano toteutua, emotionaalisti täyttymättömät asiat ja niiden todeksi haluaminen. Tuovat sykäyksittäin kipeitä tuntemuksia.
Ei tarvita kuin kuulla niin, jano herää. Ja tunnemaailma aktivoituu, visioimaan sitä tahoa ja jos ei ole saanut mieluista kokemusta, tai ollenkaan kokea. Niin tunnemuisti palaa niihin viimeisimpiin tapahtumiin.
Vaikka ne olisi negatiivisia. Ja janoaa että se negatiivinen asia kumoutuu ja sen peittää ja korvaa hyvä asia, joka parantaa tai täyttää sen janon.
Sydän kiteytyy kiintymiseen, jalouteen ja puhtauteen, joka on myös tosin sanoen omatuntomme.

Sydän ja siis omatuntomme saa Jumalalta ominaisuuksia rukouksen ja Hengen läsnäolon vaikuttamana. Se voi myös pehmentää kovaa järkeämme ja negatiivia tunteitamme. Muutoin tunteemme ja järkemme ei koskaan täyty sävyisyydellä. Sydämemme Jumalan altistamana rakkaudelle siis vaikuttaa meissä kaikki kaikessa. Ja mielemme muuttuu radikaalisesti sen johdosta että tunteemme ja järkemme menettävät terän joka ei ole Jumalan mielenmukaista.
Järki kiteytyy uskomuksiin, kokemuksiin ja tahtomiseen.

Järki on rautaa. Järeää ja lujaa. Vaikeaa taivuteltavaa.
Jos on hyvin pyhittynyt järki-luonteinen ihminen, ei varmasti sydän ole jäätä. Järkiluonteinen ihminen on usein skeptikko, itsevarma, aina äänessä, tekohuumorin tajuinen ja aina oikeassa. Järki joka ajaa omaa etuutta, ei koskaan kykene emaptiaan ja samaistumaan vahvasti tuntevaan ihmiseen. Järki-ihminen näkee usein ihmiset objekteina. Ja hakee omaa etuaan ja nautintoaan fyysisellä tasolla.
Mieli taas on mielenkiintoisin olemuksessamme, sillä siihen vaikuttaa tunteemme ja sydämemme.

Mieli on kaikkein epävakain ihmisen alue. Olen laittanut merkille että hyvin tunnepitoisella ihmisellä tämä piirre nousee enimmin esille. Taas joka ei ole kovin tunnepitoinen, pystyy mielen liittämään järkeensä ja näin olemaan järkähtämätön.

Kuitenkaan tunteellinen ja sen mukaan mielialoja vaihteleva ihminen ei ole epänormaali, tosin nykyään
niinkin on tehty diagnoseja. Ja onnistuttu masentamaan sellainen ihminen ja ajamaan omaan kuiluunsa.
JOku väittää että voimakas tunneihminen on kehittynyt lapsuudessa traumojen takia. Ja että kun niistä paranee, sen jälkeen onkin järkähtämätön. Nämä asiat eivät vain pidä paikkaansa. Me ihmiset ollaan erilaisia.

Pahinta on henkinen väkivalta:
Kun kova ihminen halveksii mieleltään herkkää peilaajaa. Ja näkee että se ihminen on sairas ja terapian tarpeessa. Vaikka niin ei ole. Ja herkkä helposti vajoaa alas tai alkaa puolustella. Ja kolhii itsensä siinä.

Toinen on se että herkkä ja tunteellinen voi saada järkähtämättömän järki-ihmisen ajattelemaan että siinä on tunnevammainen kun ei voi tuntea ja myös syyttää lapsuuden tapahtumia. Vahva ei haavoitu koskaan.
Vaan takasin sinkoaa kylmyyttä.

***********************************************

Nämä kaikki piirteet ovat luonteessamme syntymästä alkaen. Elämä voi tuoda niihin lisää kovuutta tai altiutta kokemaan ja aistimaan voimakkaammin. Ihmisiä meidän tulisi kunnioittaa toisiamme. Useinkaan kovin tunteelliset henkilöt eivät lähde aloittamaan riitoja, vaan ne järjelliset tuikkaavat tulen johon sitten tulee koko sielun ja sydämen antautuneisuudella vastattua. On tosi surkeus että näin tapahtuu uskovien piirissä. Silloin sisimmältä herkkä ei tahdo olla polkijansa alla. Ja kovan näkökulmasta ei ole tietoa. Ehkäpä kovalla persoonalla on mielestään ainoa viisaus hallussa ja tunteelliset ovat hörhöjä.