Ei voi omistaa maailmaa ja taivasta sydämessä yhtä aikaa, toinen halllitsee ja toinen on alistettu. Maailma ja Jumalan valtakunta ovat niin äärimmäisen erilaisia ja tasoisia toisiinsa verrattuna. Mitä enemmän ihminen lähentyy Jumalan Valtakuntaa, sen selkeämpi ero tulee maailman ja taivaan välillä. Ne erottuvat toisistaan, ne loitontuvat toisistaan. Niiden väliin syntyy aina pidempi ja pidenpi juopa. Niiden etäisyys kasvaa ja ne tulevat olemaan radikaallisemmin selkeämpiä.

Kun ihminen ei vielä kovin rakasta Jumalaa, ja tunne Hänen tahtoaan, ja voi omaksua Hänen mieltänsä, ihmisen on silloin vaikea erottaa maailma ja Taivas toisistaan omassa elämässään. Ihminen ei pidä silloin mailmaa ongelmana. Mitä lähempänä on Jumalaa, sen kauempana on tämä maailma ja sen muoto. Kun olin kaukana Jumalasta, minä sokeuduin hengellisesti. Minä hyväksyin television katselen ja seksuaali-fantasiat, sekä roskakirjallisuuden. Silloin minulle ei todellakaan maistunut Raamattu, ja rukoilla ei tehnyt mieli, koin se oli niin vaikeaa ja kiusallista.

Jumalan lähellä on kirkasta. Joka sanoo rakastavansa Jumalaa, ja tuntevansa Hänet, tulee silloin sen myös näkyä selkeästi hänen koko elämässä Joka rakastaa Jumalaa, myös ei voi vihata ketään ihmistä. Nämä kaikki käsitteet, pahan ja hyvän korrektoituu. Kun on lähellä Jumalaa, on paljon helpompaa elää. Ei ole niin epävarma kaikesta, mikä saa tehdä ja olla, tietää vaan sisällä mikä on väärin ja mikä oikein. Sitä ei tarvitse kysyä ihmisiltä.

Kun on lähellä Jumalaa, tahtoo aina tehdä Hänen tahtonsa. Kaikessa epätäydellisyydessäkin haluta tahtoa sitä - epäonnistumisienkin jälkeenkin. En ikinä enää halua sulautua maailmaan. En halua olla sama ihminen mitä ennen olin. En halua hyväksyä ihmisen heikkouden asennetta, että ei voisi ja tarvitsisi tehdä mitään uskossa. Että ei tarvitsisi pyhittyä, eli erottautua Jumalalle maailmasta. Se on Jumalan pyhyyden halveksimista ja pilkkaa.

Jumalalle pyhittyminen ja erottauminen, on konkereettista ja se halu tulee sydämestä ja kaikesta tahdosta ja mielestä joka on otollinen Jumalalle. Uskovan on kasvettava uskossa, uskovan ei tulisi olla tänä päivänä sama ihminen kuin kuukaisi sitten - vuosi sitten. Ihmisen mielen ja asenteen pitäisi muuttua koko aika Jumalan tahtoon.

Jos ihminen tänä päivänä tupakoi kuten kuukausi sitten, katsoo televisiosta samoja ohjelmia, jos puhuu ja ajattelee samoin kuin kuukausi sitten, ihminen on jämähtänyt paikallensa. Kun ihminen kasvaa uskossa, se on prosessia, se on koettelemusta, se on sitä, että testaan itseäni, pikkuhiljaa, mutta päättäväisesti. Se on sitä että on ihannetavoite olemassa, ja sitä kohti tavoittelee, irroittaa sydäntään maailmasta.

Uskovan sisässä on Pyhä Henki, Jumaluuden kolmas persoona. Itse Jumala on sisässämme.Me olemme suoraan sanottuna Jumalan temppeitä, koska Jumalan Henki on meissä. Meissä on Jumala. Miten Hänen vaikutus näkyy elämässäsi? Laitatko Pyhän Jumalan suvaitsemaan syntiäsi, ahneuttasi, kirosanojasi, moraalittomuutasi? Se on Jumalan pyhyyden halveksimista, törkeää Häntä kohtaan, törkeää tahrata ja häpäistä Hänen temppelinsä, joka olet sinä!

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269880&start=10