Jos uskova ei laita rajoja itsensä elämään niin paholainen pääsee vapaasti uskovan elämään vaikuttamaan. Uskovan on siis laitettava itsensä Jumalan Sanan alle, ja muurattava kaikki aukot Hänessä. On asetuttava Jumalan Sanan suojaan ja turvaan. Uskovan on oltava radikaali, ja pitäydyttävä Jumalan Sanan ohjeessa ja neuvossa. Jos ihminen ei asetu sen alle, ja määritä tarkasti itselle rajoja, on aivan selvä että varas pääsee alueelle, sillä sille on annettu vapaa pääsy.

Uskovan on laitettva moraaliset rajat. On tarkasti myös varjeltava rajoja. On pidettävä niistä huolta, että ne eivät hajoa. Että ne eivät ole epävakaat. Jos ne on, vihollinen pääsee tunkeutumaan läpi linjan ja tärvelemään, tappamaan ja tuhoamaan. Ihmisen omat filosofiset tai aatteelliset rajat on nekin hyviä, mutta ne saattavat olla vääriä raja-aitoja, joissa paimentaa sekapaimenet.

Uskova joka seuraa Jeshuaa, tulee noudattaa Hänen esimerkkiään. Tulee olla ehdoton ja radikaali. Tulee noudattaa kastemääräystä. Tulee pitää kiinni ainoasta Jumalan säätämästä intiimistä kanssakäymis-suhteesta, joka on avioliitto. Tulee elää siveästi, pukeutua siveästi, ei juoda, ei puhua siivottomasti, ei hekumoida ja himoita. Jos näissä ei noudateta Jumalan Sanaa, niin on selvä että niissä on pahoja aukkoja, joita vihollinen pitää omana reviirinään.

Uskovan ihmisen tulee elää Jumalan Sanan mukaan. Vain sillä tavalla pysyy Hyvän Paimenen laitumella. Vain Hänessä on turva. Ei muualla. Hän on turvamme. On oltava ehdoton uskova. Jos haluaa löysätä Raamatun periaatteista, niin se on sama kuin purkaisi aitaa, ja sanoisi paholaiselle, "coming- tervetuloa sisään". Ja toki se tulee kutsumattakin, jos näkee tilaisuuden.

Myös Jumalan seurakunnissa, täytyy olla rajat. jos jokin kirkkokunta ei noudata tarkasti ja primäärisesti näitä rajoja, on tulos se että siellä on paholainen keskellä täysillä vaikuttamassa. Miten sitten lampaat erottavat totuuden valheesta, kun se on sekoittunut keskenään. On susia lampaiden vaatteissa, jotka osaavat näytellä mallikelpoista, mutta sydämeltään ovat turmeltuneita, ja kauas pois poikenneet Jumalasta ja eivät kunnioita sydämellään, mielellään ja tahdollaan Jumalan Sanaa, että eläisivät ja opettaisivat oikein.Heidän saarnoistaan puuttuu Jumalan voima, Jumalan Henki, ne ovat vain viisaita ja kiehtovia saarnoja. Mutta niissä ei ole Jumalan Hengen voitelua ja Jumalan ajankohtaista puhetta itsekullekin uskovalle.

Nykyään paljon saa kuulla uskovien suusta sanoja ja lauseita..." ei se niin tarkkaa ole, ihmisiä ja syntisiä vaan ollaan", "Samalla viivalla ollaan", "armo kattaa", "Ei tarvita tekoja, Jeesus täytti teot", "Hän teki ja täytti kaiken, meidän ei tarvitse tehdä mitään", "seksuaalisia olentoja ollaan, mitä pahaa on puhua siitä julkisesti?", "älä ole niin tiukkapipo, ei usko ole tekoja ja lakia", " astu alas sieltä pylväästä, ja ole kuin tavalliset ihmiset", "maailmassa ollaan, ja saadaan nauttia maailmasta, saadaan nauttia lihallisesta ominaisuudestamme, kun se kerran on olemassa, kaikkihan on sallittua", uskova on vapaa Kristuksessa, meillä on vapaus armon vuoksi olla lankeavia ja syntisiä".

Nämä ihmiset ei edes erota sitä mikä on pyhää ja mikä ei ole. He eivät käsitä sitä että Pyhän asian voi häpäistä. He luulevat että Pyhä asia pysyy saastumattomana, ja sitä voi käsitellä miten tahtoo. He eivät käsitä pyhyyttä. He eivät käsitä kunniallisuutta. He eivät varjele suutaan ja sydäntään. He puhuvat lihansa halussa, ja häpäisevät Jumalan pyhät asetukset. Ihminen voi turmella oman ruumiinsa temppelin, joka on Pyhäksi tarkoitettu olemaan, sillä tavalla että avaa rajat maailmalle, ja lihallisuudelle, eli paholaiselle.. He eivät tunne Jumalan Hengen näkökulmaa. He eivät ole Hengessä.

He eivät ole täyttyneitä Pyhästä Hengestä. Jos he olisivat, he tuntisivat vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että Jumalan asettamia Pyhiä asioita väärällä tavalla ja väärässä hengessä toitotellaan ja esille tuodaan. Lihamme pitää olla alistettu Jumalan Sanan alle. Sen ei saa hallita uskovaa, sillä lihallinen luonto on kauttaaltaan paha. Kun joku uskova kuulee että toinen uskova tuntee suurta vastenmielisyyttä, seksuaalisten asioiden väärällä ja häpäisevällä tavalla esille tuomista vastaan, se ihminen ajattelee että tuolla henkilöllä, on seksuaalinen identiteetti pahoin hukassa ja rikkinäinen.

Mutta ei se tällä tavalla ole. Vaan se ihminen joka ei erota mustaa valkeasta, pahaa hyvästä, se on itse eksyksissä sillä alueella. Voiko sellainen toteuttaa sitä asiaa Jumalan sanan mukaan siinä intressissä mihin Jumala on sen asettanut. Luonnollinen (vanha) luontomme sotii hengellistä (uutta) luontoamme vastaan. Jumalan säätämässä avioliitossa seksuaalinen asia on pyhää ja puhdasta, sopivaa ja ainutlaatuista toteutettuna. Sen ulkopuolella kaikki sellainen on sopimatonta, tämä asia myös käsittää siitä keskustelun. Ihminen ei ole esine, Jumalan säätämät asiat ei ole esineellisiä.

Tulee turvata Herraan. Ei maailmallisiin asioihin, ja käsityksiin. Vaan niihin asioihin, jotka ei sodi Jumalan Sanaa vastaan. Esim. väkivalta ja tappaminen on syntiä, jos sellaista katsotaan televisiosta, niin siinä on raja rikki ja tehty syntiä. Kun taas Raamattu sanoo että kaikki avioliiton ulkopuolinen intiimi elämä on kielletty, niin sitten jos katsotaan sitä televisiosta, tai muuta sellaista, siinä on raja rikottu ja tehty syntiä. Kun Raamattu puhuu että juopot ja siivottomia puhuvat eivät peri Jumalan valtakuntaa, niin sitten katsotaan televisiosta tälläistä tai ollaan jollakin muulla tavalla osallisia tai suvainnollisia siihen, silloin on tas rikottu Jumalan Sanaa vastaan ja tehty syntiä.

Raamattu sanoo että jos katsot jotakin himoiten olet jo tehnyt syntiä / huorin sen kanssa. Jos siis katsot jotakin mikä on Jumalan Sanan vastaista ja hyväksyt sen elämässäsi (etkä laita sitä pois), olet tehnyt syntiä. Ja olet silloin rikkonut Jumalan Sanaa vastaan. Ei sinun tarvitse olla juonut, tehnyt aviorikosta ruumiissasi, kiroillut suullasi. Riittää kun katsot ja hyväksyt sen, riippumalla siinä kiinni vanhassa ihmisessäsi, joka pitäisi olla poispantu. Älkäämme siis ravitko vanhaa luontoa, joka on kukistettu Golgatan ristillä ja haudattu kasteen hautaan. Jos tämä televisio on sinun langettajasi, jos katsot sieltä moraalittomia asioita, joita kohtaan tunnet magneettista vetoa, juonia ym... joihin jäät kiinni. Jos et tunne ja koe vastenmielisyyttä siellä olevia asioita kohtaan, ehkäpä sinun kannattaa hävittää se laitos.

Jos haluaa olla Jumalan valtakunnan työntekijä ja otollinen Herralle, tulee vaeltaa nuhteettomasti. Raamattu sanoo, että seurakunnan kaitsijan ja vanhemman tulee olla nuhteeton. Eikä vain heidän, vaan heidän vaimojensa, ja kaikkien uskovien tulee olla nuhteettomia Jumalan Sanan edessä. Tälläiset synnilliset harrastukset ovat poispantavia. Ihmisluonto ja liha on niin heikkoa, että mahdotonta sen on hyvä ja suodattaa pahaa pois. Mahdotonta sen on olle pyhä. Ja jos taas uskova ei elä vanhan luonnon mukaan, vaan uuden, niin en usko että sellainen edes tahtoo katsoa televisiota, sillä sieltä ei tule ravintoa sielulle, vana ainoastaan vanhalle synnin luonnolle. Jos ihminen ei ole Jumalan Sanan alla, hän on altis lihassa.

Siksi Raamattu sanoo pukekaa päällenne uusi ihminen. Ja silloin katsokaa, vanha on mennyt ja kadonnut. Uuteen täytyy pukeutua joka aamu. Joka päivä on pukeuduttava Jeshuaan Messiaaseen. Kun olet Hänessä, niin et ole vanhassa luonnossa. Anna siis Hänen hallita sinua, valitse että tahdot sitä ja päätä niin ja toimi niin. Mutta rakkaus ja armo on asioita, joihin ei voi vedota siitä syystä että voi harrastaa kapinaa Jumalan Sanaa vastaan, tekemällä ja omaksumalla sitä mikä on ristiriidassa sen Raamatun kanssa. Jumalan Sana on kokonaan rakkaus, mutta siinä on myös mukana viha. Ja Jumalan Sanan rajat ovat Jumalan rakkautta.

Jumala joka ei asettaisi rajoja, sellainen ei voisi olla rakkauden Jumala. Jumala rajojen rikkominen ei ole rakkautta ja sen osoittamista. Hänessä pysyminen taas on. Tässä on nyt kyse siitä että elämme synnissä, suvaitsemme syntiä, olemalla siihen osallinen. Tämä kysymyksesi taas ei koske sitä aluetta. Vaan sitä että meissä on olemassa kaksi luonnetta. Uusi ja vanha. Aihe on sitä koskevaa, että elämme vanhan luonnon mukaan, systemaattisesti ravitsemme ja ruokimme sitä, nautimme siitä. Ei sitä että joskus meistä tulee pelkureita jonkun tilanteen tai painostuksen vuoksi, unohdamme katsoa Jeshuaan, ja hätäännymme ja menemme tolalalta tms...Se ei ole taas harkittua, vaan vahinkoa. Tämä asia on taas aivan eri asia.

Synnin harrastaminen siis on syntiä, josta tulee tehdä parannus, se on kapinaa Jumalaa vastaan. Periaatteemme tulee olla Jumalan Sanan mukaisia. Ei niin että olemme lojaalisia maailmallisille asioille. Lojaalisuus on myös sitä että on aita rikottu. Meillä ei ole siihen varaa. Meillä on vain turva Jumalassa, ei itsessämme. Maailmassa meillä on ahdistus, jotka elämme uuden luonnon mukaan, mutta ne jotka elävät vanhan, heillä on nautinto. Uuden luonnon omaavan täytyy kieltää itsensä, eli se vanha luonto. Ihmisen täytyy tulla Jumalan lapseksi ja perilliseksi. Luopua omasta johtajuudestaan ja antaa Jumalan kasvattaa omanlaisensa seuraaja. Joka ei toteuta omaa tahtoaan, vaan lähettäjänsä tahtoa.

Ihmisen täytyy tulla pieneksi Jumalan edessä. Ja antaa Jumalan peittää koko elämä omalla läsnäolollaan ja suvereenisuudellaan. Ei ole silloin siis enää varaa pois poiketa Hänen tahdostaan ja johdatuksestaan. Tämä siis ei ole pakkoa, vaan se on kasvatuksen ja pyhityksen tulos. Pyhitys merkitsee Jumalalle erottautumista. Ja se ihminen joka Jumalaa rakastaa, tahtoo toteuttaa Hänen tahtoaan. Mikään muu ei ole niin tärkeätä. Oma elämä ei ole niin tärkeää. Vain Jumalan tahto, vain Jumalan suunnitelma. Jumala ja Jumalan Henki on se (Hän) joka vaikuttaa uskovassa halun erottautua Hänelle. Jumalan Henki vaikuttaa sitä, että ihminen alkaa haluta lähempään suhteeseen ja kanssakäymiseen Jumalan kanssa.

Jumalan Henki vaikuttaa sen että epäpyhistä ja saastaisista asioista tulee hyljeksittäviä. Eli niille tulee allergiseksi ja ne tuntuvat järkyttäviltä. Jumalan Henki on kuluttava tuli, joka aina ja aina ja aina paljastaa lisää puhdistettavaa. Kun kuvittelee olevansa jo puhdas, kun on synnin teot riisunut elämässä, niin Hän menee syvemmälle ja paljastaa oman ihmisyytemme kehnouden. Ei niin että toteuttaisimme sitä, vaan sitä että olemme sitä. Ja se että itsessämme olemme kehnoja ja huonoja, saa meidät turvaamaan Jumalaan. Sillä Hän on täydellinen. Ja kaikki riippuu meissä, mitä valintoja teemme, mitä tahdomme, mitä ratkaisemme, mihin uskomme.