Ei kristinusko (oppi & elämä) ja messiaaninen usko voi koskaan yhdistyä / sulautua toisiinsa erottamattomasti. Ei kahta Sapattia voi yhdistää yhdeksi, hajottamatta toista, sillä ei voi kahta päivää pidentää ja liimata toisiinsa yhteen, niin että niistä tulee yksi vuorokausi. Ei voi juutalaisia juhlia sulauttaa kristillisiin juhliin tai toisinkaan päin, ne vietetäänkin aivan eri tavalla ja eri ajankohtina. Yhteensulauttaminen on mahdotonta, niin kauan kuin toiset ovat hengellisen elämän kopion seuraajia ja noudattamia, ja toiset ovat hengellisen elämän alkuperän seuraajia ja noudattajia.
    Kristinusko ei ole uskoa alkuperäisessä muodossa, vaan siihen on monet kirkkokunnat laittaneet kouransa, ja tehneet siitä sellaisen kuin se on tänä päivänä, ja se on kokonaan väärä perustus, se on vääristynyt kopio alkuperäisesti juutalalais-messiaanisesta elämästä ja opista. Kristinusko heijastaa historian varrella olleita monia kirkkoisiä ja kirkonkuntia ja varsinkin paavinvaltaa. Kristinusko säteilee hyvin olennaisen vähän itse Messiasta elävässä Uuden Liiton ja Vanhan Liiton omaisessa muodossa.
  Kristinusko säteilee paljon kristinuskon oppia, sellaisia mitä Raamatussa ei olekaan ollenkaan. Koko länsimaisessa Raamatussahan ei ole Messias ja Jeshua nimeä, vaan sen sijalle on asetettu toisen kieliset sanat Vapahtajasta, joissa katoaa Hänen nimensä moniulotteinen merkitys. Ja kun näin on menetelty, niin Jumalan Pojan nimet ovat myös vesitetty. Jumalan enkeli Gabriel käski antaa Jeshualle nimen Jeshua, eikä Jeesus. Hän julisti että Jeshua on tuleva Messias, eikä Kristus. Näin on Vanha Liittokin aina toteuttanut ja säätänyt.
     On nykyään tapana sanoa että juutalainen elämäntraditio on lakia, ja se on syntiä ja mitätöity ristillä. Mutta näin ei ole todellakaan! Ajatellaanpa luterilaisen kirkon oppia. Kuinka paljon siellä noudatetaan lakia ja järjestystä? Eikö paljon enemmän kuin kuin mitä Raamattu määrää, ja itse asiassa se on Raamatun ulkopuolista lakia, väärennyskopiota, ei siis todellakaan aitoa, ja pyhää! Laki on orjuutta, mutta vapaus on Sapattia, ja toisinkin päin on asianlaita. Ne jotka pitävät Sapattia, heillä se on vapaus ja juhla, suuri etuoikeus, eikä pakko. Joku on sanonutkin että se on kuin olisi joulujuhla joka lauantaina. Tosin joulu on turha juhla, ja sitä ei voi millään nimittää aidoksi messiaaniseksi ja Raamatulliseksi juhlaksi, jonka Jumala olisi säätänyt.
     Vain ne juhlat, mitkä Jumala on säätänyt Sanassa, ne on pyhiä ja sellaisena pidettävä. Kun messiaaninen uskova ei pidä joulua ollenkaan ja muitakaan juhlia niiden kristillisinä ajankohtina, hän on vapaa kristillisestä laista pitää niitä. Sillä nimenomaan alkuperäisen Jumalan määräämän yllä on siunaus ja pyhitys. Mutta ei sen, missä on menty maailman lain alle, ja tätä nimenomaan omaan on kristillinen oppi tältä osin. Siis mikäli viettäisin niitä juhlia, jotka eivät ole Jumalan säätämiä, (helluntai, pääsiäinen ja uudenvuoden vääränä ajankohtana), niiden yllä ei ole siunaus. Jumala on sidottu Sanaansa, ja niihin päivämääriin, jotka Hän on asettanut. Ne mitkä ihminen on lisännyt, niihin Hän ei ole sidottu, ja siitä syystä ne on turhuutta.
     Messiaaninen uskovainen ei vietä joulua eikä hän vietä Johannes Kastajan syntymäjuhlaa. Sillä niitä Jumala ei ole asettanut. Välttämättömin juhla on uskovan elämässä Sapatti ja seuraava on Pesach eli pääsiäinen. Ja nämä siis tulee todellakin viettää alkuperäisellä tavalla ja alkuperäiselle paikalla. Monet uskovat sitten pilkkaavat Sapatin viettäjiä, että he eivät saa sitä ja tätä tehdä. Aivan naurettavia sääntöjä ja Jumalan kiusaa sellaisia edes tuoda esillekään. Sapattina perjantaina aloitetaan ateria kahden kynttilän sytyttämisellä, ja seuraavaksi siunataan viini ja sitten leipä. Ja sen jälkeen aterioidaan, ja sitä ruokaa myös syödään lauantainakin. Siinä on pääsisällöltään välttämättömin Sapatin virallinen osuus. Loppuaika on lepoa ja seurustelua.
     Sapatin aikana työnnetään mielestä pois kaikki velvoitteet, kaunat, stressit, ahdistukset ja kiireet. Silloin arjen asiat eivät kuulu mieleen ja mitkään negatiiviset asenteet muita ihmisiä kohtaan. Sapatti siis velvoittaa ihmisen elämään kaikkein kanssa rauhassa ja sopimaan asiat. Sapattina saa syödä juhlaruokaa, mutta lihapuolen asioita tulee olla kala ja kana. Koskaan ei ikinä saa Herran Pyhänä Sapattina asettaa sikaa tarjolle! Sikahan on edelleen saastainen eläin. Näinhän Jeshuakin selkeästi sen toi esille, karkoittamalla riivaajat sikoihin, eikä lammaslaumaan tai kanaparveen. Hän ei olisi hyvää ruokaa ajannut rotkoon, vain syötäväksi kelpaamaton sika jouti tuhoon. Ja Jeshua sentään rikkoi monia juutalaisten perinnäissääntöjä, ja tätä Hän ei sentään rikkonut.
     Jotkut sitten perustelevat siansyönnin oikeutta sillä näyllä minkä Pietari näki. Mutta jos lukee siitä seuraavat jakeet, selviää että se näky merkitsi pakanoita ja kaikkia kansoja, eikä se tarkoittanut eläimenlihaa, vaan lihallisia ihmisiä maan päällä. Jotkut taas väittävät että Paavalin kehoitus syödä mitä vain lihakaupassa myytiin käsitti sian. Mutta ei juutalaisessa kojussa myyty sikaa, sellainen myyjä olisi kivitetty. Mutta on väitetty että jonkun juutalaisen sikalaumanhan se piti olla kysymyksessä, jonka siat joutuivat jyrkänteeltä alas. Mutta näin ei vain ole, siihen aikaan asui harvinaisen paljon kreikkalaisia Israelissa ja heillä taas oli sikalaumoja. Ja todellakaan sianlihalla ei ollut mitään tekemistä juutalaisten tai Messiaan uskovien elämässä, eikä Israelissa ole vielä tänäkään päivänä.
     Joka opettaa niinkuin kristillinen traditio on sanellut, opettaa ja eksyttää totuudesta. Juutalaisia ei koskaan tule kasvattaa kristityiksi, vaan heidät tulee kasvattaa messiaanisiksi, kasvattaa kiinni Messias-uskoon. Koskaan Messias-uskoiset eivät ole vainonneet Messiaan seurakuntaa, tuhonneet heitä, polttaneet ja lävistäneet heitä. Mutta tätä ovat tehneet ne, joilla on ollut nimenään "kristitty". Haluatko edustaa itse tätä "kristillistä" maailman kuvaa ja katsomusta, joka ei ole alkuperäistä toteutukseltaan? Uutta ei ole ilman Vanhaa. Kristillisyys on pyyhkinyt pois Vanhan alta, ja näin ollen se on heikkoa ja sen perustus ei ole Jumala, ja siksi se horjuu ja siksi maailmassa on tuhansia erilaisia lahkoja.
     On vain yksi lauma, ja Jeshuaan uskovat messiaaniset, ovat kaikki yhtä laumaa. He eivät jakaudu, ja he eivät karsinoidu, kuin siat. He elävät vapaana laitumilla, ilman kylttiä otsassa; "olen helluntalainen!", "Olen Babtisti!", "Olen luterilainen", "Olen Metodisti!". Niin kauan kuin uskovilla on kyltit otsassa, he eivät ole vapaita. Ainoa sinetti mikä uskovassa saa olla , on se että Hän on Pyhällä Hengellä sinetöity, ja edustaa aina Jeshuaa MESSIASTA! - eikä ainoatakaan karsinaa! Seurakunta edustaa Messiasta. Joka uskovainen ihminen on seurakunta, koska joka ihminen jossa asuuu Herran Henki, on Hänen huoneensa. Seurakunta ei edusta seurakuntaa, vaan Messiasta Ylkäämme Jeshuaa!
     Kaikki jotka ovat MESSIAASSA, joutuvat vainottaviksi, se on luvattu niin. Ei ne jotka on Kristuksessa, vaan ne jotka on Messiaassa. Ne jotka viettävät juutalaisten juhlia, he joutuvat kaiken kansan vainottaviksi, myös "kristittyjen". Koskaan ei ole Messias uskoiset vainonneet muita, sillä Messias-uskoisilla on lampaan luonne. Ketkä tuhosivat juutalaiset Israelista alun alkaen? Kristityt! Entä Hitler, mitä hän edusti? Kristillisyyttä! Entäpä Luther, joka kiihoitti kansat tuhoamaan juutalaisia? Hän edusti myös kristillisyyttä. Mitä kristillisyys on? Se on Rooman ja antikristuksen yritys luoda uusi uskonto, joka jäljittelee Jumalan Sanaa, mutta on kaikki merkitykset muuttanut toisiksi, sekä kaikki ajankohdat.
     Mikä siis on vaarallista tässä maailmassa? Messiaaninen usko, vai kristinusko? Kumpi on toisensa kiihoittaja ja vihaaja? Olen ollut eräällä suomalaisella keskustelufoorumilla taannoin. Siellä ei suvaita sitä, että käytetään Jeshua tai Messias nimeä. Jos joku käyttää Hänen nimeään siten, hänelle laitetaan kirjoitusrajoitus. Eikö tämä osoita vainoa selkeästi? Lisäksi kun siellä kirjoitetaan Sapatista, sitä vastaan noustaan siellä vastustamaan ankarasti. Myös sianlihan syömisasiasta tulee ankara hyökkäys. Menneinä vuosisatoina on Sapatin viettäjiä, heitetty jokiin kuula kaulassa, ammuttu, lävistetty, ja kaikki tämä on tapahtunut "kristillisen" kirkon määräksestä. Kuvitteletko että se on ohi? Ei ole! Niitä ihmisiä on kaikkialla, niitä on suurin osa uskovista. Jumalan kunnioittaminen, on sitä että kaikki Hänen asetuksiaan kunnioitetaan, eikä Vanhaa pyyhitä pois.
     Mutta sitten nykyään on trendi saada juutalaiset evankelioitua "kristityiksi". Mutta se on todella todella väärin! Kun tälläinen juutalainen, jolle on sanottu, että Sapattia ei enää ole, sikaa saa syödä, kun hän palaa Israeliin ensi kertaa, hän järkyttyy, koska siellä eletään toisin kuin on opetettu! Silloin hän kokee, että hänet on petetty. Hän ei ehkä koskaa halua olla tekemissä kristittyjen kanssa, ja ehkä koskaan hän ei enää tule uskoon. Se on hirvittävä asia, kun se totuus tulee esille. Raamattu sanoo, että on parempi väärälle opettajalle, se että myllynkivi ripustettaisiin kaulaan ja hänet upotettaisiin meren syvyyksiin, kuin että hän eksyttää harvoja ja valittuja. Mutta näitä harvoja on heitetty meren syvyyksiin vuosisatojen aikoina.
  Kun ihminen tulee Suomessa uskoon, hänet pitäisi kasvattaa heti messiaaniseksi alusta asti. Ei kristityksi! Vaan Messias-uskoiseksi. Messiaaninen usko, ei ole Messiaan vihollinen, eikä Jumalan vihollinen, vaan Hänen ystävänsä, toverinsa. Se on ottanut itselleen Vapahtajan aidon oman nimen. Näin ei ole kristillisyyden kanssa. Se tekee ihmisistä organisaation seuraajia, eikä Messiaan seuraajia. Messiaan seuraaja noudattaa Jumalan Sanan opetuksia ja juhlia. Kristitty juhlii organisaation säätämiä juhlia ja juhla-aikoja. Messiaan seuraaja ei sulaudu maailmaan, vaan hän on sulautunut kokonaan Jumalan sanoihin. Kristillisyys on taas sulautunut maailmaan, mutta vain osittain Jumalan Sanaan.
     Jumalan Sana, Raamattu ei ole jaettu kirja. Se ei ole kaksi yhdessä kansissa. Vaan se on yksi kirja, kuten Jumala on yksi. On Vanha ja Uusi Liitto. Mutta ne eivät ole erillisiä toisistaan. Ehkäpä kristillisyys on nojautunut ainostaan Uuteen ja hyljänyt Vanhan Liiton historian ja asetukset. Mutta messiaanisuus ei ole hyljännyt kumpaakaan, sillä ne kumpikin täydentävät toisiaan. Messias on Vanhan ja Uuden Liiton Herra. Monet uskovat kiroavat Vanhan Liiton sanoillaan. Pilkkaavat Sapattia, pilkkaavat pyhiä asioita ja niitä jotka niissä elävät ja jotka sitä opettavat. Arveltko että sellainen perii Jumalan valtakuntaa?! Näinkö Jeshua toimi maan päällä tai apostolit? Ei todellakaan! Uuden Liiton apostolit lukivat ainoastaan Vanhan Liiton kirjoituksia, sillä uutta ei ollut vielä silloin. Näin tulee meidänkin tehdä, pitää siitä kiinni ja tutkia sitä uuden ohessa täydentäjänä.
     Kristinuskosta ja messianisesta uskosta ei koskaan tule yksi, ne eivät siis koskaan sulaudu toisiinsa. Pakana-kristillisyys ja juutalais-messiaanisuus eivät koskaan sulaudu toisiinsa. Pakanallisuus on aina vihollisuutta Jumalaa vastaan. Siitä syystä vihaan pakanallisuutta, ja en missään tapauksessa kanna sitä merkkiä ja tunnustusta otsassani. Pakanan täytyy tulla juutalaiseksi sydämeltään ja mieleltään ja myös liittyä heidän rinnalleen, omaksumalla heidän perintönsä. Kaikki muu kulttuuriperintö kuin juutalaisten, on maailmasta. Jos haluaa koskaan tehdä yhteistyötä heidän kanssa, on oltava osa heitä (kansallisestikin), on oltava heidän kanssaan, heidän puolellaan kokonaan.
     Jos et ole aito juutalainen perimältäsi, voit olla kuitenkin sisällinen "juutalainen" kun omaksut heidän elämänsä omaksi elämäksi, omaksut heidän historiansa omaksesi. Hylkäät pakanaelämäsi, kristillisen tradition ja palaat uskon lähteille, alkuperään kiinni. Et enää ole kopioiden ja vääristäjien seuraaja ja kuuntelija. Vaan itse elät lähellä Jumalaa, ja elät Hänen kauttansa. Mitään et silloin menetä Jumalasta, vaan saat enemmän Häntä, saat Jeshuan elämääsi Vanhan ja Uuden Liiton Herrana. Ja Hänen kansansa on sinun kansasi, ja sinä olet heitä. Ja silloin vihaat kaikkea alkuperän jäljittelyä ja muutut toisenlaiseksi. Kärsit vainoa, ja olet yksinäinen tässä maailmassa. Mutta se on Messiaan seuraajan osa. Kaikki ovat meitä vastaan, mutta Herra Sebaot on puolellamme. Kun me siunamme Israelia, jota olemme, me olemme siunatut heidän ohessaan samalla hengellisellä siunauksella. edit

[Messiaaninen  "Shalom to Jerusalem" -keskustelufoorumi]