Minä tiedän olevani heikko lihassa, altis kiusauksiin. Mutta en voi vastustaa kiusauksia ilman Pyhää Henkeä. Tai silloin se on todella rankka urakka. Elämäni on riippuvaisuutta Hänestä. Ilman Häntä olisin omavanhurskas, omassa voimassa ponnistelija. Pyhässä Hengessä on voima. Hän on antanut minulle tyytyväisyyden itsessään. En halua valita maailman onnelaa, koska sisimpäni tuntee suurta tarkoitusta, Hänen kanssaan ollessaan.

Olen ollut erityisen voimakkaasti Hänessä ja Hänen kokemisessaan ja tuntemisessaan kiinni, viime aikoina enenevässä määrin. Joskus on sitä kokenut niin runsaasti, että inhimillinen minä, ei sitä käsitä, vaan menee Hänen mukana kuin virrassa. Ei aina tarvitse uidakaan, kun se virta tempaisee, niin oi, se on ihmeellistä. On aivan Hänen vallassa, eikä tarvitse pelätä Häntä.

Olen ollut television orja vuosikaupalla. Nyt olen saanut uuden tyydytyksen ja merkityksen. Hän täyttää mieleni visioilla, Hän on kanssani aina, Hän hyväilee sisintäni, Hän antaa unensa ja Hän antaa Sanansa. Hän on ihmeelllinen. Viimeisen puolen vuoden aikana on todella paljon tapahtunut uudistumista elämässäni, uskon kuuliaisuutta. Jopa intohimo Jumalan Sanaa kohtaan, mitä pelkäsin vuosikausia. Pidin ennen vain Sanaa käsissä, kuin kuumaa hiiltä. Luin vain paljon hengellisiä rakentavia kirjoja.

Nyt on vain niin että kirjat ei oikein uppoa, monesti käy niin että kun luen ihan hiukan, niin ajatukseni virta täyttyy, ja niin minun on kirjoitettava se pötkö, minkä saan. Ja sitten siinä se meneekin, sitä muhennellessa, se loppupäivä. Minä vain olen Pyhän hengen virrassa, ja siten virtaan Sanoja. En ehdi juomaan vettä annoskupilla, kun olen kokonaan Hänessä.

Samoin on Jumalan Sanakin kanssa. Muutama jae voi alkaa tuoda spontaania ajatusta, ja siitä kyhäytyy kirjoitelma. Ja sitä jään sulattelemaan pitkäksi ajaksi. En voi siis nykyään syödä sanaa yliannnostuksella, en sitä ja tätä. Vain yksi asia, ja se tulee täydelliseen tutkimiseen kaikkine perusteineen. Yksi ruokalaji, Jumalan ruokapöydästä kerralla. Kun se muuttunut ja sulautunut lihaani kunnolla, niin sitten on seuraava ruokalaji, mutta koko aika on Jumalan Sanan nälkä.

Pyhä Henki avaa sanan. Hän tarjoilee sen. Hän sulattaa sen. Hän innostaa minut. Hän täyttää minut. Hän on järjestyksen Henki. Aivan ihana ja ihmeellinen. Rakastan Häntä niin paljon. Ei minulla koko aika ole tunteita, nytkään ei ole kovasti. Nytkin olen tietoinen isosta egostani, mutta alennan sen Hänen alaisuuteen ilomielin. Siis nöyrryn.

En kirjoita sitä mitä liha tahtoo. Sillä jokainen sana on voimallinen. Jokainen sana, joka tulee ulos ihmisestä, on voimallinen, hyvässä tai paheessa. En halua kirjoittaa turhuutta, sillä se sana on minun puolella tai minua vastaan. Jokainen sana on rukous, turhuus tai kirous. Ja Herra suokoon etten koskaan, en koskaan, en koskaan tekisi vahinkoa Hänen edessään, en Häntä, en toisia enkä itseäni kohtaan. Herra varjelkoon siitä, totisesti.

Vaan jokainen sana olkoon koetuksen kestävä. Amen! Jos en kestä, niin tulen kestämään vielä. Sanani on toimeenpanevia ja ennaltamäärävääviä minun elämääni, varsinkin hengellisessä iankaikkisuus sektorissa. Jokainen sana on elävä sana, tai kuollut sana. Suokoon kaikkivaltias, että aina viljelen elävää Sanomaa.

On niin, että se asia mitä anon häneltä, sen asian on oltava Hänen mielisuosionsa mukaista ja Hänen rajoissa mahdolllista tapahtua. Kun anon ja rukoilen kunnioituksen pelossa asioita, niin asetan pyyntäni esim. tämän kaltaiseen muotoon; Isä, tapahtukoon sinun tahtosi, kun minä toivon tätä sydämestäni tapahtuvaksi, oi jospa tahtoisit suoda siunaksesi ja toteutumisen, tämän asian ylle. Niin voisitko sen toteuttaa millään tavalla? Siis esim. täten rukoilen Häntä anoen sekä kunnioittaen, en vaatien. Koska en tiedä tosiaankaan tahtoooko Hän sitä vai ei. En tiedä Hänen parastaan minua kohtaan.

Uhraan sydämestäni anomukseni ja pyyntöni hänelle. Annan sen hänelle, niinkuin se olisi jo minun omaani. Tämä anomus on oltava sellainen joka ei ole lihallinen himoisa vaade. Vaan asia mikä on sellainen, jota kokee tarvitsevansa että voi paremmin palvella Herraa, että voi olla eheämpi, että voi olla kokonaisempi ihminen. Unohda anomukset autoista, rahasta, taloista, omaisuudesta, ystävien hankinasta ym. Vaan laita ikuisuussielu Hänen vaakaan ja ano, sitä mitä tarvitset ollaksesi parempi Jumalan palvelija ja otollisempi Hänelle.

Toki voit anoa autoa, jos koet että tahdot päästä Jumalan Sanan ääreen tai palvelemaan Herraa tms... välttämätöntä. Mutta motiivisi on oltava erittäin syvällinen. Ei himokas ja ahne. Ei näyttämisen tarve. Vaan oman itsesi, sielusi, inhimillisyytesi ja tunteesi painoinen anomus. Kun anot, laita itsesi Jumalan vaakaan koko painolla. Anna anomuksesi, koko sydämestäsi, niinkuin jo sen omistaisit uskossa. Koe se, itke ja ano. Jumala ei voi olla sinua vastaan. Anna itsesi Hänelle. Hän toteuttaa asian aikanaan. Hän valmistaa sen, Hän itse asiassa kiirehtii..

Siis tämän otsakkeeseen palatakseni, muistutan sinua ja itseänikin. Että olen koko painollasi Jumalan puolella. Kaikissa ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Älä kallistu maailman puolelle, tai älä koettele pitää vaakalautaa tasossaan, sillä se ei onnistu, vaan se vaappuu. Uskon elämä ei ole vaapuntaa. Epävakaa ja ailahtelevainen uskova on kaikilla teillä epäluotettava, kaikkien mielipiteiden suosija.

Valitse puolesi - joko kokonaan maailma tai Jumalinen elämä Jeshuan Messiaan (Jeesuksen Kristuksen) opetuslapseudessa ja tuntemisessa. Mikäli olet epävakaa uskova, niin lähimpäsi eivät tule vakuuttuneiksi uskostasi. Eikä Jumala voi sellaista armoittaa ja lähettää Kunniansa kanavaksi, sillä epävakaa uskova, ei nojaa Jumalaan täten täysin, vaan myös omaan itseensä, ja ottaisi osan kunniasta itselleen. Ja Jumala sanoo, että Hän ei kunniaansa jaa. Eikä Jumalan voideltua Temppeliä voi hallita kaksi Herraa, vaan ihmisen tulee olla alamainen Herrallensa.

Siis seisoitpa tai istuitpa, nukuitpa tai valvoitpa, niin absolyyttisen 1000%:sesti painaudu vasten Jumalan Sanaan. Anna Hänen Sanansa vaikuttaa. Puhu Jumalan Sanoja, ei omaa, vaan sitä mikä on totuutta, arvioi kaikki Jumalan Sanalla, älä koskaan tee sitä virhettä että luokittelet ja rinnastat ihmistä itsesi tai jonkun filosofisen periaatteen mukaan. Vaan tee kaikki Jumalan Sanan mukaan. Totuuden Sanan. Sano synti synniksi, ojenna. Ole radikaali ja pitäydy siinä. Älä hemmottele lihaasi, siis omaa egoasi ja omaa haluasi, vaan anna Jumalan Hengen hemmotella sinun sisintäsi.

Lähde kokonaan pois omasta hyveestäsi. Omasta rajallisesta käsityksestäsi. Erilaisista hienoista teologisista rakennelmista. Laita itsesi Jumalan vaakaan. Ja ole pohjassa, Hänessä kokonansa. Ajattele hyvää, ajattele Jeesusta, ajattele ja mieti Sanaa. Kirjoita paljon ajatelmia ja runoja. Kirjoita rukouksiasi. Luota koko painollasi Häneen. Ei mihinkään muuhun. Kaikki muu on Jumalan lainaa.

Monesti alan kirjoittamaan ihan tyhjästä. Ilman tunnetta ja fiilistä. On vain yksi ajatus. Mutta kun olen sen saanut sanalliseen muotoon, tulee seuraava ja seuraava ja edelleen seuraava... ja se ei lakkaa. Se on kuin avattava lähde. Taivaallinen lähde. Sen alla on ihana olla. Sen vallassa on ihana olla. Sillä Pyhä Henki on kaunis ja Pyhä. Haavoitettavan herkkä. Kun olen Hänessä, koen sen, kuinka herkkä ja ihmeellinen Hän on.

Usein kirjoitan Hengen valtaamana, koko sielustani. Lausun jokaisen sanan rukouksen lailla, minkä kirjoitan. Ja olen Pyhän Hengen valtaama kokonaan. Niin siis kirjoitan jatkuvan liikutuksen alaisena. Pyhä Henki on todella herkkä ja tunteellinen. Hän on aivan oiva ja ihmeellinen, rakastan todella Häntä, en pärjäisi ilman Häntä.