Sain täyttyä Pyhällä Hengellä noin viikon kuluttua uskoon tulostani 19- vuotiaana. Kaikki tuntemani uskovat puhuivat kielillä, ja minä en. Minä siis heräsin eräänä maanantaina, ja olisi pitänyt mennä töihin. Mutta minä en voinut mennä. Minä olin niin epätoivoinen, että itkin ja itkin ja itkin. Rukoilin että täytä minutkin, huusi sitä ja sanoin että en halua elää muuten, en halua, anna minun kuolla, jos en saa täyttyä. Kolmen tunnin ajan itkin, enkä aikonut lopettaa koskaan. Mutta tapahtui kolmen tunnin kuluttua niin että kieleni alkoi mennä oudoksi, jotenkin alkoi tavuja tulla, ja Karitsaa tuli mopnta kertaa ja ihan outoa kieltä. Ja kun se alkoi soljua parmmin, niin nousin siitä ylös, ja aloin hyppiä innoissani, ja olin niin niin iloinen.

En uskaltanut lopettaa puhumista kielillä, koska luulin että ne voi kadota. Ja olin niin tyytyväinen, kun en mennytkään töihin. Kaikki hengelliset kokemukseni on aina olleet minulle todella todellisia ja vahvoja. Ihan kaikki. Uskoon tulo, Pyhällä hengellä täyttyminen, Jumalan läsnäolo, armoitukset, armolahjat jne... Kaikki eivät saa puhua kielillä. Uskon että Herra tahtoisi jokaiselle ne antaa, mutta en tiedä miksi eivät kaikki saa. olen huomannut että ne jotka on kovin älykkäitä, he jäävät siitä usein paitsi. Oliko se niin että heillä on niin kova kontrolli, että eivät voi vastaanottaa sitä.

On pastoreita helluntaiseurakunnissa, joilla ei ole kielilläpuhumisen armolahjaa, mutta heillä on opettamisen, viisauden ja tiedän sanat muunmuuassa. Ei se ole mikään kynnys asia todellakaan. Ei helluntaiseunta pidä sitä suinkaan edellytyksenä. Voi olla tietenkin joitakin yksittäisiä uskovia, jotka niin tekevät. Onhan seurakunnat täynnä juoruilijoita ym... Kumpa Jumalan Henki ja Voima tulisi kirkkosaleihin ja seurakuntatiloihin ja murskaisi paholaisen otteen näiden penseiden sydämien tieltä, että he eivät voi taipua Elävän Pyhän Jumalan edessä arvostelustaan.

Ajassa taaksepäin jokunen vuosi siitä:

Olin Saalem-seurakunnan järjestämällä lasten tai nuorten leirillä, suunnillleen 13- vuotiaana vuotiaana. Siellä monet saivat täyttyä Pyhällä Hengellä. Monet nuoret puhuivat kielillä. Minäkin halusin vilpittömästi, koska uskoin Jeesukseen sydämestäni. Ja muut alkoivat neuvoa että hoe sitä kiitos kiitos kiitos asiaa. Ja hoin sitä, ja piti aina vaan kiihdyttää. En täyttynyt. Olin surullinen. Minun kieleni kyllä meni hieman sotkuun, ja niin muka olin saanut kielet niiden alle 14- vuotiaden mielestä. Mutta en ollut saanut. Olin todella surullinen ja onneton.

Sitten seuraavana päivänä eräs tyttö halusi täyttyä Pyhällä Hengellä, ja vein Hänet päärakennuksen saliin ja aloin käskeä (innostuneena) että hän hokisi sitä kiitos- kiitos kiitos asiaa. Ja pidin kättä hänen päällä. Sitten tuli yksi leirin ohjaaja ja vei välittömästi sen tytön pois siitä. Ja tulin kauhean surulliseksi. Muutaman hetken päästä tämä tyttö palsi riemuissaan, ja olis saanut kielet tämän ohjaajan välityksellä, joka oli rukoillut hänen puolestaan. Minä jouduin odottamaan vielä viisi pitkää vuotta. Ehdin kulkea maailman synneissä, tosi syvällä. Voi kun olisin silloin saanut. Olin todella vilpitön uskova nuori.

Miksi en silloin täyttynyt Pyhällä hengellä, olisin säästynyt niin monelta tuskalta ja harmilta??? Janosin todella totisesti sitä, ja itkin huonommuuttani, kun en saanut sitä. Uskon että en olisi ikinä mennyt maailmaan. ikinä langennut, jos olisin saanut sen leirin jälkeen täyttyä. Pyhä Henki on voiman Henki ja olisin tarvinnut voimaa selvitäkseni seuraavista vaikeista vuosista, mutta en selvinnyt, vaan menin maailman mukaan. Jouduin ihan eksyksiin.

Sillä leirillä tapahtui eräs ihme. Eräs tyttö oli sairastunut siellä korkeaan kuumeeseen. Hänen kuume oli 42 astetta. Mutta toiset leirin tytöt olivat niin vahvoja uskossa, että eivät antaneet viedä häntä lääkäriin, vaan aina pyysivät lisä päivää jne.. he olivat koko aika rukoilemassa tämän sairaan tajuttoman tytön puolesta. Neljän päivän päästä leiri loppui, ja kuume oli yhä korkea ja ambulanssi tulis sinne juuri leirin lopussa hakemaan sitä tyttöä. Tapahtui niin että tämä tyttö parani juuri leirin lopussa, kuume oli lähtenyt hetkessä. Itse olin kateellinen ja niin pettynyt koko leiristä, en saanut siitä mitään itselleni. Kaikki muut oli onnellisia, minä jäin ilman.

Mitä jos minä en en olisi sen erään aran tytön puolesta lähtenyt rukoilemaan, mikäli en olisi häntä saanut innostumaan? Voi olla että se oli hänen ainoa tilaisuus. Voi olla että hän tarvitsi Pyhää Henkeä enemmän kuin minä. Ja olin vain kanava, vaikka kauttani ei tullutkaan sitä. Mutta uskoin silloin että täyttyisin siinä samalla. Valitettavasti kävi kuten kävi ja jäin ilman. Ilman Pyhän Hengen voimaa ei voi vastustaa paholaista (se on mahdotonta!), ja niinpä se sai minut saaliikseen ja vietyä minut maailmaan ja todella syvälle syntiin.

En olisi ikinä mennyt maailman teille, jos olisin saanut täyttyä sinä leirinä Jumalan Hengellä - oi miksi ei niin tapahtunut???!!! Se mitä maailma teki sielulleni, se ei koskaan unohdu, se aina on jättänyt jotain jälkiä sieliuuuni, jollakin tavalla tehnyt jotakin... Vaikka olen saanut syntini anteeksi, se mitä tein ja koin, se on muistissani, se mene pois. Vaikka se ei paina omaatuntoa, niin kuitenkin se eletty kokemus voi muistuttaa joskus olemassa olostaan. Minä ehdin vain olla jumalattomilla teillä jokusen vuoden, mutta joku on ollut kenties kymmenen vuotta tai useamman kymmentä. Minusta kaksi pahaa vuotta oli jo liikaa.

Jos joku luet tätä, joa et ole uskossa, niin tee parannus viipymättä, ennenkuin se on liian myöhäistä. Muista nuoruutesi päiviä, mitä silloin halusit ja unelmoit. Palaa Jumalan tykö, koska Hän on rakkaus. Palaa Jeesuksen luokse. Jumalan pojan rakkauteen, ja Jumalan pojan, Jeesksen veri pesee sinun syntisi pois. Halutko sinä sitä. Haluatko taivaaseen, vai et? Kummalle puollle joudut kuoltuasi, et voi tietää milloin elämäni viiva katkeaa. Siksi tule Jeesuksen luokse. Hän on rakkaus, täydellinen rakkaus, joka voi antaa kaikki sinun tekosi anteeksi. Tule sellaisenaan, Hän muuttaa sinut ja pesee sinut veressään puhtaaksi ja antaa kaikki sinun syntisi anteeksi.

ps. Viime yö oli minulla tosi erikoinen. Itkin koko yön ja kirjoitin itkien tätä ja edellistä yöllistä kirjoitusta. Aivan erikoinen yö. Ikäänkuin sain sisäistä silmävoidetta, että pystyin syvemmälle luotaamaan Jumalan näkökulmiin sisälle, ja se valtasi minut kokonaan, ja vavisten kirjoitin noita tekstejä.

Ps 126:5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
Ps 126:6 He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269963&start=50