Jeesus Messiaamme ei koskaan kumonnut juutalaisia juhlia, mitä Vanhassa Liitossa Jumala sääti Israelin pidettäviksi, eikä myöskään Jeesus kumonnut Jumalan asettamia käskyjä. Israelille annetut juhlat ja käskyt, eivät ole rankkoja pitää, vaan ne ovat suuri ilo ja etuoikeus. Niitä todellakin voi vieläkin viettää ja elää vapauden merkityksessä, olemmehan hengellistä Israelia (oksastettu = adoptoitu), ja tulleet osaltamme juutalaisiksi Pyhässä Hengessä, ja irtautuneet pakanallisuudesta (jumalattomuudesta) kaikella tavalla (niin pitäisi todella olla tapahtunut, sillä Pyhä Henki johtaa siihen).

Jeesus ei ole asettanut muuta lisäjuhlaa, kuin ehtoollisen, eli rakkausateriansa, jota myös kutsutaan yhteysateriaksi sekä leivänmurto- tapahtumaksi. Jeesus ei ole määrännyt että seurakunnan tulee pitää joulua ja pääsiäistä Hänen kunniakseen, ja ei myöskään helluntaita tai juhannusta Johannes kastajan kunniaksi. Meillä siis ei todellakaan ole pakkoa pitää näitä uusia pakanoille säädettyjä juhlia, vaan paljon ennemmin niitä joita Raamatussa säädettiin Israelille pidettäviksi ja minkä Jeesus asetti meille. Vanhassa Liitossa kyllä vietettiin pääsiäistä, mutta pääsiäisen vietto johtui muusta syystä kuin nykyäään. Pakanat eivät vietä Jeesuksen ristinkuoleman muistojuhlaa kuin vain kerran vuodessa ja sekin sijoitettuna väärään kohtaan, sekoitettuna noitiin ja tipuihin ja ehkä kenties vain silloin ottavat ehtoollisen kirkossa.

Nämä edellä mainitsemani uudet juhlat; joulu, adventit, pääsiäinen, juhannus, ne ovat siis pakanakristillisyydestä lähteviä juhlia, ja ne eivät ole Jumalan asettamia ja määräämiä juhlia meille. (Tosin kyllä vietän myös pääsiäistä Jeesuksen muistona, ehtoollisen lisäksi, vaikka sen oikea ajankohta on nyt hieman mysteeri) Uskovan ei ole pakollista niitä noudattaa, tosin niiden viettäminen ei hyödytäkään mitään. On paljon tärkeämpää, osallistua ehtoolliselle niin usein kuin on mahdollista, aina kun siihen on tilaisuus. Ehtoollisen ottamisen edellytys ei ole seurakunnassa ottaminen, riittää perhekunta (kuten apostolien teot mainitsee) tai sekin että viettää sitä yksin. Niin usein kun otammme ehtoollisen, otamme ja vietämme sitä Hänen muistonaan.  Itse olen omaksunut apostolien teon mallin ja tyylin, koska se on oikein. Apostolien tekojen ilmiöt ovat sellaisenaan aitoja, kaavoittamattomia ja raittiita, Pyhästä Hengestä syntyneitä spontaaneja tapahtumia.

Ehtoollisessa pääasiassa liitymme Messiaaseen, se on ehtoollisen tärkein merkitys, eikä niinkään se että liitymme toisiimme Messiaan ruumiin jäseninä. Ehtoollisen ottamisen merkitys ei saisi pääpainoltaan olla ulkonaista, hallittua tai kaavoitettua, vaan tulisi olla sisäistä ja todellakin vapautta. Ehtoollisen viettäminen on uskovan kannalta eräs tärkeimmistä asioista, jolla sanoudumme Jeesukseen Messiaaseen kiinni ja Hänen yhteyteensä. Otamme ehtoollisen Jumalan Sanan perusteella, rukouksella, siunaamisella ja suun tunnustuksella sitoutumalla siihen. Aivan kuten kasteelle mennessä me sanoudumme suullisesti ja fyysisesti Häneen kiinni ja jätämme taaksemme entiset kuolleina tekoina. Niin myös ehtoollisessa me sanoudumme suullisesti ja fyysisesti läheiseen kumppanuuteen Jeesuksen kanssa, ja jätämme kuolleet tekomme pois elämästämme.

Ehtoollinen on todellakin ihmeellinen asia. Leipä on Jeesuksen Messiaan liha, viini on Hänen verensä. Ehtoollinen on myös taivaallinen parantava lääke, jos otamme sitä oikein. Jos otamme sitä väärin, se taas tekee meistä heikkoja ja sairaita. Missään Raamatussa ei sanota, että ehtoollista tulee ottaa vain kerran kuukaudessa, tai pelkästään sapattina tai pelkästään seurakunnassa tai että sitä voi jakaa tai murtaa vain pappi tai mies (kirkon menoihin on otettu Vanha Testamentin ulkoisia tyylejä mukaan). Smith Wigglesworth otti joka aamu ehtoollista, että ei paholainen ehtisi tulla kylvämään häneen mitään epäuskoa. Hän siis pyhitti itsensä silllä tavalla Herralle, liitti oman ruumiinsa temppelin Jeesukseen, sulautui Häneen. Smith Wigglesworthin kautta tapahtui paljon ihmeitä, sillä hän oli niin pyhittynyt.

Voimme olla Herrassa voimakkaita, kun otamme Hänet yllemme ja sisäämme kokonaan. Kun me olemme ottaneet Hänen lihansa ja verensä, me olemme Hänen kanssa tuoreessa liitossa ja yhteydessä. Silloin me emme ole itsemme omia, tai paholaisella ei ole meihin valtaa, me olemme silloin kätkeytyneet Herraan ruumiissamme ja sisimmässämme. Ehtoollinen on asia, jossa me kätkemme kokonaan itsemme Herraan. Siinä me koko sydämisesti ja mielellä liitymme Häneen, ja myös kokonaan fyysisesti. Jos teemme sen sopusoinnussa Herran kanssa kaikesta sydämestämme ja mielestämme, niin me olemme silloin Hänen kätkettyjä, ja myös Hänen ruumiinsa osallisuuteen kokonaan kätkettyjä, myös mahdollisesti sisäiseen ja ulkoiseen terveyteen.

Jos haluamme olla Herran palvelijoita todellisesti, silloin olisi mitä välttämättömintä niin usein kuin mahdollista ottaa tämä rakkaudenateria vastaan. Aina kun lähdemme tehtäviin, ottaa Herra Jeesus sisällemme ja päällemme. Me emme sitä tee julkisesti ihmisten tieten, vaan teemme sen näkymättömän maailman edessä, silloin siinä on valtava salaisuus. Kun olemme Hänet ottaneet Hänet päällemme ja sisällemme, niin me olemme todellakin Herran edustajia, Hänen ruumistaan, Hänen jatkettaan. Meillä on sama arvovalta kuin Hänellä on Isältä, Hänen nimessään ja se edellyttää nöyryyttä. Meillä on sama suoja, sama Henki, sama pyhyys, kuin Herrallemme on, olemme todella yhtä Hänen kanssaan, Hänen kumppaneitaan.

Olisi suorastaan pelottavaa lähteä ilman ehtoollista viholliskentälle, meidän tulee ottaa ehtoollinen aina, kun eteen tulee tilanne, johon tarvitsemme erityistä suojaa tai yliluonnollista valmiutta. Emmehän halua olla heikkoja, vaan vahvoja. Kun otamme Herran säätämän rakkausaterian, Hän on silloin meissä väkevä ja silloin me edustamme Häntä, laittamalla pois itsemme ja ottamalla Hänet itseemme.  Ehtoollinen on Jeesuksen asettama asia, ja siinä on valtava voima ja merkitys. Aina kun alkuseurakunta oli koolla, he ottivat leipää  murtaen sitä viinin kanssa. Niinä päivinä oli valtava herätys, ja paljon tunnustekoja tapahtui. Jos emme ota ehtoollista usein, olemme heikkoja hengellisesti. Meidän tulisi sitä ottaa mahdollisimman usein !!! Olisiko tässäkin kenties eräs herätyksen avain?

Ei ole syntiä ottaa ehtoollista vaikka päivittäin, tai yksin tai perhekunnittain. Syntiä on jos otamme sitä nälkäämme tai syömme sitä muuten epäkunnioittavasti, teemme leivästä tahallisesti herkullisen ja hiivaisen, tai otamme anteeksi antamattomalla mielellä, katkeralla mielellä, ylpeällä mielellä tai teeskennellen.  Rakkausateria täytyy aina ottaa nöyränä ja sisäisesti riisuttuna. Oletko ottanut ehtoollista ja kokenut että sen jälkeen Pyhä Henki laskeutuu yllesi ja murrut ja liikutut? Koetko että sen jälkeen, olet kuin erilaisesti varustettu sisältä? Koetko että tunnet eri tavalla, motiivisi on erilaiset, rakkautesi on erilainen, uskosi on syvempi, samastumisesi Jeesuksen näkökulmiin on vahvempi, olet varmempi uskossa, nukut paremmin, saat rauhan? Olen itse kokenut monia kertoja Jeesuksen rakkauden kun olen ottanut Hänen ateriansa vastaan, se muistuttaa suurta sääliä ja liikutusta Hänen puoleltaan minua kohtaan.

Ehtoollinen on itse asiassa valtava salaisuus, siihen on kätketty niin paljon meitä hyödyttäviä asioita. Siinä on juopa maailman ja jumalisuuden välillä. Se on lääke meille. Siinä on suoja, siinä on Messias meissä, siinä on uskon teko meissä, siinä on liittomme, siinä on salaisuus Messiaan jumalisuuteen ja pyhitykseen ja auktoriteettiin, siinä on luottamus, että Jeesus johtaa ja varjelee. Siinä on suoja, pimeyden valtoja vastaan, kun olemme sanoutuneet Jeesukseen kiinni. Yksi pääsiäisjuhla vuodessa ei korvaa ehtoollisyhteyttä Jeesukseen Messiaaseen. Jos otamme kerran kuukaudessa ehtoollista, se on liian harvoin. Joskus voi olla kerran viikossakin liian harvoin. Joskus on kokemusta, että on niin orpo olo, niin yksinäinen ja heikko olo, silloin haluaa ottaa ehtoollisen, ja samaistua Jeesukseeen. Joskus taas ennakoi että ehtoollista tarvitaan, jotain tulevaan koitosta varten, että siitä selviää, sillä tarvitaan sitä varustusta ja suojaa.

Uskoisin että paholainen ei halua uskovien käsittävän tätä suunnatonta salaisuutta, pitäen heidät jatkuvassa kiristyksessä, kiireessä, huonoissa ihmissuhteissa. Voimme elää uskovina tässä maailmassa, ilman ehtoollista, mutta jatkuvasti heikkoina. Jeesuksen olemus on pelottavaa pimeydelle, pyhyys pelottaa sitä, eikä se halua että omaksumme Messiaan ruumiin osallisuuden itseemme, ollaksemme voittajia ja vahvoja Hänessä.  Meidän pitäisi elää päivittäin sillä tavalla ja asenteella, että koska tahansa voimme olla valmiit ottamaan ehtoollista vastaan. Ehtoolliseen osallistuminen edellyttää pyhää elämää. Mitä harvemmin otamme ehtoollista, sen vaikeampaa on sen merkitys sisäistää ja siksi olemme heikkoja. Mitä rakastuneempia olemme Jeesukseen, sen useammin haluamme yhtyä Häneen. Jos emme ota ehtoollista, meidän läheinen suhde kylmenee (aivan kuten jos puolisot eivät yhdy toisiinsa lihassa).

Kaikissa asioissa on aina olemassa jokin vertailukohde. Jeesuksen ja Hänen kihlattunsa sekä miehen ja hänen vaimonsa. Ne jotka elävät avioliitossa, saattavat harrastaa uskottomuutta (haureutta) ajatuksissaan, sanoissaan tai jopa lihassaan puolisoaan ja avioliiton pyhyyttä vastaan, joka on Herrassa solmittu. Ennen aviopuolisoiden yhtymistä toisiinsa on kaikki asiat tunnustettava ja sovittava, muutoin aviovuode on saastutettu sen osalta joka on tehnyt uskottomuutta, ja se turmelee sen puolison joka ei anna anteeksi ja tunnusta syntejään ja laita niitä pois, sekä ala vihaamaan syntiä, joka erottaa puolisot toisistaan (jos et vihaa syntiä, olet synnin liittolainen). Mitä useammin yhdytään puolisoon tai Jeesukseen, sen uskollisempia olemme, sillä sen yhteyden jatkuvuuden edellytys on lämpö ja  luottamus. Jotkut ovat naimisissa, ja kuitenkaan puolisot eivät yhdy usein toisiinsa lihassaan, silloin he vieraantuvat toisistaan ja väliin saattaa tulla helposti uskottomuutta.

Kaikki mikä erottaa meidät Jumalasta, se on syntiä ja uskottomuutta, ja se tulee laittaa pois tieltä - ei sivuun, vaan kääntää niille asioille selkä. Myös me olemme monesti uskottomat Jeesukselle. Me emme kuuntele Häntä, usko Häntä, luota Häneen, me emme seuraa Häntä. Me teemme syntiä, me puhumme pahaa, ajattelemme pahaa, me seuraamme ihmisiä, maailmaa ja paholaista. Sitä voimme nimittää myös hengelliseksi haureudeksi, kun yhdymme maailmaan, jota paholainen hallitsee. Silloin on kyse siitä että olemme uskottomia pyhyydelle, ja elämme epäpyhästi, palvelemalla maailmaa, rakastamalla maailmaa, eikä kihlattuamme Jeesusta Messiasta. Miten paljon se loukkaakaan Herraamme. Kuitenkin Jeesus pysyy uskollisena, sillä Hänen tapansa ei ole pettää ketään, sillä Hän ei koskaan voi niin tehdä. Älkäämme olko vilpillisiä Häntä kohtaan, niin että pidämme synnin helmassamme piilossa. 

2 Tim. 2:11-13. Varma on tämä sana: jos me siis olemme kuolleet yhdessä [Hänen kanssaan], me saamme myös elää yhdessä [Hänen kanssaan] — . jos me olemme kärsivällisiä yhdessä, me saamme myös hallita yhdessä — jos me kiellämme [Hänet], myös Hän kieltää meidät —  jos me olemme uskottomia, Hän pysyy kuitenkin uskollisena, sillä Hän ei voi kieltää itseään.

Jos emme ennen ehtoollista tunnusta uskottomuutta Hänelle ja tee siitä parannusta, me otamme ehtoollisen omaksi turmioksemme. Silloin ehtoollista seuraava siunaus ja läheisyys Jumalan kanssa ei tule yllemme, vaan yllemme lankeaa turmio ja heikkous. Me emme voi yhtyä Jeesuksen Pyhään Vereen ja lihaan, jos olemme turmeltuneita mieleltämme, teoiltamme ja sanoiltamme. Meidän tulee ehdottomasti tunnustaa ne asiat ja korjata ne asiat. Me olemme Jeesuksen Messiaan lunastamia, Hänen tahrattomia neitsyeitään. Mutta kuinka usein Jeesuksen neitsyet tahraavat itsensä, turmelevat itsensä. Jos olemme tahraisia yhtyessämme Häneen ehtoollisessa, me olemme tuominneet itsemme Hänen pyhyydessään, ja emme saa siunausta, vaan häpeän. On siksi tärkeää pyhittyä Hänen edessänsä kokonaan synneistä. Myös sanoutua irti niistä asioista.

Vanhassa Liitossa papin tuli suitsuttaa kaikkeinpyhimpään, niin että sinne tuli sakea usva ja sitten vihmota verta alttarille. Herran pyhyyden läsnäolossa, ei pappi voinut luottaa itseensä, vaan aina nilkassa oli naru, siltä varalta että menehtyi tehdessä uhripalveluksia. Ehtoollisessa emme luota itseemme, vaan otamme aterian uskossa ja hyvin aralla tunnolla, sitten otettuamme sen, saamme kokea miellyttikö se Herraa. Mikäli miellytti, Hän liikuttuu teostamme ja kosketumme Pyhässä Hengessä. Joillakin uskovilla on tapana päivittäin sivellä rukousöljyä otsaansa ja se on hyvä asia. Mutta pidän kuitenkin ehtoollista sitäkin tärkeämpänä asiana, ja vasta sitten on voitelun vuoro. Ehtoollis-leipätaikinaan voi laittaa öljyä joukkoon, joten sitä saa silloin myös sisäisesti siinä ohessa. Vanhan liiton aikana Sarbatin leskellä oli leipää varten jauhoja ja öljyä.

Miksi Messiaan liha on niin merkittävä että sitä on syötävä, miksi sitä tulee syödä?  Ensiksikin, koska olemme Messiaan ruumista (morsian), ja Hän on pää (sulhanen), olemme siis yhtä lihaa Hänessä ja syömällä Häntä yhdymme Häneen maanpäällisesti sekä taivaallisesti. Toisekseen, sanoudumme kiinni Hänen pyhyyteensä, eli elämme pyhyydessä. Kolmanneksi annamme itsemme Hänen käyttöönsä, vaikutukseensa ja ohjaukseensa. Neljänneksi, meillä on maallisen ruumiin kuoleman ja ikuiseen elämään ruumiin ylösnousemisen osallisuus Hänessä. Viidenneksi, pimeyden vallat eivät voi saada valtaa Messiaan ruumiin jäseniin, kun olemme Hänessä konkreettisesti ja tehneet sen sanoutumalla ja sitoutumalla siihen.

Ehtoollinen on asia, minkä Jeesus asetti, ja sitä tulee todella viettää usein Hänen muistokseen. Eikä vain muistokseen, sillä Herramme ei ole kuollut, vaan ylösnoussut. Joten otamme sitä myös ylösnousemuksen osallisuuden tähden. Olemme kuolleet itsellemme, ja elämme Hänessä joka on iankaikkinen Herra, siispä Jumalan Valtakunta on meissä sisäisesti. Elämme siis ylösnousemuksen perillisinä, jotka odotamme sitä tapahtumaa. Olemme jo siihen profetaalisesti osallisia, omistamme sen osan jo, sillä se on totta, niinkuin Herramme on ylösnoussut. Jeesuksen Veressä on voima. Jeesuksen veri on Pyhä Veri, synnitön veri. Juomalla Hänen verensä, me kuolemme synnille, me julistamme että me olemme armahdettuja. Me elämme Hänen pyhyydessään ja osallisuudessaan. Me olemme Herran uhriverellä vihmottuja. Me olemme suloisia uhreja Jumalalle silloin, muistutamme Jumalan Karitsaa, Hän on meissä - kaikki kaikessa.

Käytännöstä sanoisin sen verran että jos sinulla on murrettua leipäpalaa, niin älä koskaan ota sitä hampaisiin ja ota sitä pois ja taas puraise siitä, sillä se on sopimattomasti tehty. Murra se itse omin sormin ja syö se pala kerralla. On hyvä jos halkaiset itse omin käsin sen palan ainakin yhden kerran, se on paljon aidompaa ja liikuttavampaa silloin. Kun otat leipää, niin jokaiselle palalle voit nimittää sanallisesti oman merkityksen, mitä Jeesus merkitsee sinulle, mitä Hänen lihansa merkitsee sinulle. Jeesuksen Messiaan veren, viinin voit ottaa kolmena pienenä siemaisuna (eikä hotkaisuna), niin että jokaisella siemaisulla on oma merkityksensä. Voit lausua joka palan jälkeen jonkun vahvistavan asian tai siunauksen, niillä lausutuilla sanoilla on todella merkitystä. Ja ehtoollisen jälkeen hiljetä ja kiittää Jeesusta omin sanoin. Raamattu sanoo, että odottakaa toisianne. Ehtoollinen ei ole hotkimisjuhla.

Jos mahdolllista niin on parempi tehdä leipä itse, tai ottaa kotona tehtyä leipää ja murtaa leipä mahdollisimman tuoreena. On myös parempi käyttää kotiviiniä, tai viiniä joka ei ole alkon kanssa missään tekemissä. Siis viini ja leipä tulisi valmistaa uskovan käsien kautta, siunaavasti. Raaka-aineet saattavat olla teollisia, mutta niiden valmistus prosessien olisi hyvä tapahtua uskovien käsien kautta. Eli ei ole suotavaa käyttää valmisteollista leipää tai viiniä, ellei sitä ei ole aivan välttämätöntä käyttää. Ehtoolllisastioiden tulisi olla varattu vain ehtoolliskäyttöä varten. Eli niitä asioita ei käytetä muuta tarkoitusta varten. Leipää ei leivota alustalla, jossa on tehty hiivapohjaisia asioita, vaan aivan puhtaalla tai sille erotetulla alustalla (esim. oma leivinpaperi). Ehtoollinen on juhla, ja sen tähden siihen pitäisi suhtautua vakaalla arvokkuudella. Lopuksi hieman ehtoollisasiaa sivuavia jakeita mietittäväksi Vanhasta Liitosta:

1.Moos 14:18-19 Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: "Siunatkoon Abramia (Israelia) Jumala, Korkein, taivaan ja maan Luoja.

3.Moos 23:12- 13 Ja sinä päivänä, jona teidän lyhteenne heilutus toimitetaan, uhratkaa virheetön, vuoden vanha karitsa polttouhriksi Herralle,´ja siihen kuuluvaksi ruokauhriksi kaksi kymmenennestä lestyjä jauhoja, öljyyn sekoitettuna, uhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle, sekä siihen kuuluvaksi juomauhriksi neljännes hiin-mittaa viiniä.

amen!

(kokonaiskestoltaan 11 tunnin projekti)