Ovatko useimmat uskovat turisteja, jotka haluavat käydä kokemassa elämyksiä ja tietoa. Mutta kuitenkaan eivät pysähdy kuuntelemaan - hiljaista ääntä. Ääntä joka halki aikojen puhuu ikuisuuksiin asti Jumalan ajatelmia ajastamme ja meidän elämästämme. Ääntä joka kuin yön pimeydessä tavoittelemattomissa, jostakin kuuluu, kun vain vaimentaisimme omat mielemme, silti niin läheltä ja vienosti Hän puhuu, kun vain me kuuntelisimme ja pysähtyisimme.
Useimmat elävät aikatauluissa ja määräajoissa, kuin purkissa, jonka kaula on liian pitkä, kurottaakseen itsemme ulos sen purkin reunalle, ja kohdataksemme ajattomuuden ja ikuisuuden. Useimmat eivät koskaan laskeudu tuskan laaksoon, ulkopuolelle leirin, sinne minne ei todellakaan ihmisellä ole halua ja minne ei ole tunkua. Sitten kun sinne joskus menemme, me nukahdamme, sen sijaan että jaksaisimme odottaa ja valvoa.
Vaikka emme jaksa valvoa ja rukoilla kuin Messias öljymäellä öisin, ottaen Hänen yllensä asetetun taakan jaettavaksemme, joka saattaisi pakahduttaa meidät, niin että me emme voisi enää elää kevyesti, niin kuitenkin me yritimme, mutta yrittäisimmekö vielä kerran, vai kohtaammeko luovutuksen? Mieluummin me luonnostamme pakenemme ahdistusta, kuin osallistuisimme Messiaamme ihmiskuntaa ja kansoja koskevaan taakkaan. Mieluummin me olemme juoksevia ja kaahailevia turisteja, kuin jäämme olemaan Jumalan kasvojen eteen pysähtyneinä, ilman aikataulua.
Me elämme kuin vuoristoissa, välillä tosin tunneleissa pimeässä ja kosteassa, toisinaan vuorilla, kuitenkaan hedelmällistä ja yltäkylläistä laaksoa ei voita mikään. - kuinka moni on ollut rotkoilla? Me haluamme paljon vaihtelua, tietoa ja kokemuksia. Mutta eikö sama Jumala, joka ilmoitti Sanansa Messiaan kautta ihmiskunnalle, voisi antaa sinulle samankaltaista tietoa, kokemusta ja elämystä, kuin missä todellisuudessa Hän oli ja eli todellisesti?
Me varastoimme tämän maailman tietoa ja kokemista, mutta emme kohtaa suoraa yhteyttä taivaallisiin, koska kohdataksemme iankaikkisuuden tilan, meidän tulee lakata katsomasta aikaa, näkyväisyyttä ja tajuamme / järkeämme. Silloin me menemme sinne, minne emme luonnostamme mene. Joudumme rotkoihin ja tunneleihin. Toisinaan Jumala yllättää ja vie meidät profetaaliseen korkeuteensa, ja siellä toteamme tämän ajallisen maailman ja oman minuutemme olemattoman arvon itsessään, jossa koko maailma elää, pitäen sitä ainoana todellisuutensa.
Kuinka moni todella rakastaa Messiasta, ja tahtoo seurata Häntä pimeyteen, yksinäisyyteen, ulos maailman pauhuista ja ajan myllerryksestä? Kuinka usea seuraa Häntä yksinäisyyteen ja itkee Hänen osallisuutensa itkujaan? Kuin usea pysähtyy ja näkee vierellänsä myötätuntoisen itkevän Messiaan (Luuk.19:37,40-43) joka suree kansansa menetystä, luopumusta ja tuhoa.
Kun me niin usein turisteeraamme löytämässä ja ihastelemassa koristuksia ja kulttuurisia aarteita, onko Vapahtaja sivullamme? - Hän vaan ei kiinnitä niihin asioihin mitään huomiota, mihin me olemme kiinnittyneet ja arvostamme. Hänen katseensa väsyy seuraamaan, meidän turhamaisuuttamme, kun olemme lukinneet Hänet pois ajatuksiamme ka koska olemme silloin sivuuttaneet Hänet.
Hän kutsuu sinua ja minua yksinäisyyteen, tosin me emme halua sinne, hiljaisuudessa me väsymme, emme jaksa valvoa ja kuunnella rukoillen. Me emme halua kokea Hänen ajatonta läsnäoloaan, joka pysäyttää meidät ja aikamme, ja sen sijaan olla Jumalan taajuudella. Me torkahdamme niin helposti, emme rakasta niin kiihkeästi Jumalaa, että osallistuisimme Hänen taakkansa kantamiseen. On kyse Jumalan tuskan kuormasta. - Ei ole kyse mistään inhimillisestä tai fyysisestä taakasta, vaan Jumalan sydämen, johon Hän kutsuu jokaista omaansa, joka on saanut kylläkseen turisteeraamisesta.
Voimme todellakin mennä Israeliin turisteeraamaan tai vaihtoehtoisesti turisteerata Jumalan Elämän Sanan lähteillä, tai voi olla että koko hengellinen elämä on turismia. Turismi on epävakautta, sensaatiota, sesonkiluontoista, ehdollista, hyödyntämistä, virkistymistä ja nautintoja. Voimme turisteerata suurissa kokousmissioissa, parhaiden herkkukirjojen äärellä - sivuuttaen Raamatun, musiikin ja harrastamisen lumoissa. Mutta emme kästä olla paikoillamme, ja viipyä kuuntelemassa Jumalan Sanoja.
Messias Jeshua oli usein öljymäellä rukoilemassa opetuslastensa kanssa, mutta eivät he jaksaneet eräänä kriittisenä yönä rukoilla Hänen kanssansa, vaan nukahtivat. Messiaan palvelutyön voimavara oli Jumala, Pyhä Henki ja jatkuva rukousyhteys Jumalan kanssa. Hän myös eristäytyi rukoilemaan vuorille, erämaihin ja sinne öljymäellekin. Antoiko Jumala sitten Hänelle silloin suunnitelman seuraavalle päivälle, vai purkiko Messias Taivaalliselle Isälleen kaikki asiat, mitkä Häntä kohtasi kuluneen päivän aikana?
Valvominen, paasto, nälkä ja univajaus tekee hengellisistä aisteistamme virittyneempiä Jumalan suuntaan, sillä kun kun oma aktiivisuus ja kontrollitasomme laskee, hengellisesti olemme silloin alttiimmat. Haluatko sinä olla hengellinen uskova turisti? Jos matkustaisit Israeliin, niin menetkö sinne kuin omaan kotimaahasi, samaistumalla Jeesukseen, ja haluat kulkea Hänen jalanjäljissää, ja kokea mitä tunsi, ja pysähtyä öljymäelle ja viettää siellä yhden yön rukoillen.
Voisitko ajatella että lähelläsi olisi Messias Vapahtaja, ja sama Jumala on sinun kanssasi ja voi antaa saman ilmestyksen sinulle? Haluatko pysähtyä ja samaistua Herraamme, haluatko rukoilla Hänen rukouksiaan, ja lakata pitämästä turisteeraamista itse tarkoituksena? Mikäli annat aina luonnollistesi halujen ohjata sinua asioissa, ohitat silloin aina Jeesuksen. Hän ei voi koskaan sanoa sinulle, mitä Hän silloin siinä tilanteessa tekisi. Hän ei silloin voi näyttää sinulle jotakin, mitä luonnostasi ajattelet mitättömäksi, Hän ei silloin voi kommunikoida kanssasi, koska ajatuksesi on varattu, silloin et voi kuulla Häntä ja tietää Hänen tahtoansa.
Mutta tunteaksesi Hänet ja Hänen luonteensa ja mielensä, sinun tulee pysähtyä ja rukoilla kuten Hän, elää kuten Hän eli, solmia samanlainen suhde Taivaalliseen Isään, kuin Hänellä oli. Seurustella Isän kanssa yhtä tiiviisti kuin Hänkin, edustaa Isää, ei itseäsi. Silloin voit aina vaeltaessasi, olla samassa mielessä varustettu ja Taivaallinen Isä on sinun oppaasi ja käyttää sinua. Tahdotko sulautua samaistumalla Jeesukseen Messiaaseen? Tahdotko syödä Hänen lihansa ja juoda Hänen verensä Pyhässä Ehtoollisessa, sanoutua Häneen kiinni, vainoissakin?
Oletko sinä viehättynyt ihmisten luomista koristeistä, tarinoista ja ikoneista, kullasta ja rihkamasta, jotka esittää pyhimyksiä, taidetta ja sankareita sekä legendoja. Joiden kuvat ja rihkamat toimivat kuin taikaesineet, levittävät suloisuutta ilmapiiriin, parantavat hedelmällisyyttä tai muuten hyvinvointia. Tälläisiä asioita ihmiset tavoittelevat ja arvostavat, jopa hengellisen elämän kustannuksella. Herramme ei sellaisia suvainnut, vaan Hän raivasi temppelistä sellaiset turhuudet pois. Hänen Isänsä huoneeseen ei kuulu sellaiset millään muodolla.
Monet kirkot ovat tosiaan täynnä epäjumalaan verrattavia kuvia ja palvontariittejä. Ortodoksisuus ja katolisuus on legendoihin perustuvaa uskontoa käytännössä, vaan palvotaan pyhimyksiä, eikä elävää tosi Jumalaa ja uhrattua Jumalan Karitsaa, joka ei asu käsin tehdyissä linnoituksissa. Hän ei kunnioita ihmistekeleitä, joissa palvotaan muuta kuin Hänen uhriaan, sellainen on kauhistusta Hänen edessänsä. Jumalaa ei voi esineellistää, siihen ei Jumala sitoudu, vaan ihmisen tulee sitoutua Häneen päivin ja öin.
Jumala ei koskaan tule asettumaan sellaiseen tilaan, jossa paikka on pyhitetty legendoille ja pyhimyksille ja epäjumalille tai newagelle. Siellä ei koskaan tule Jumalan läsnäoloa pysymään ja olemaan. Pyhä Jumalan vanhurskas ihminen ei koskaan voisi ajatella kohtaavansa Jumalaa siellä, vaan voisi pahoin nähdessään senlaista. Jos niissä paikoissa on jotain tunnelmaa, se ei ole Jumala peräistä. Jumalaa ei voi omistaa ja Häntä kytkeä mihinkään rakennukseen riiteillä ja lahjuksilla.
Jumalan tosin kohtaa usein siellä, missä ei ole mitään edellytyksiä sille. Hän on kaduilla, luonnossa, rotkoissa, vuorilla, merillä, erämaissa, - siellä missä loisto ja turhamaisuus on kaukana. Mitä turistit saavat käydessään vain hakemassa näennäisiä kokemuksia? Pelkkää kuorta ja pintaa, joka on turmeltua. Kaikki Pyhyys ja ainutlaatuisuus on häpäisty arvottomalla kullalla, suitsukkeilla ja kuvilla.
Jumalan läsnäoloon emme tarvitse kivistä tehtyjä temppeleitä, vaan olemme itsekukin uskova, Jumalan temppeleitä ja pappeja, jotka elämme Uuden Liiton virassa, Pyhässä Hengessä. Kun ihmiset käsittäisivät että Jumalan asumus onkin ihminen, jossa palaa Pyhän Hengen tuli ja suitsutus, he hajottaisivat jokaisen tilan, jossa on pyhimysten kuvia ja legendaaria oppeja. He tekisivät niistä paikoista sensijaan riisuttuja rukoushuoneita ja leiväntaloja.
Niissä maissa joissa palvotaan pyhimyksiä, allahia, budhaa tms.. on aivan valtavia henkivaltoja. Sillä ne temppelit, kirkot ja pyhäköt ovat epäjumalan temppeiltä, ja niiden kautta ohjataan ja hallitaan ihmisiä näkymättömän todellisuuden kautta, Joka kaupungissa ja kylässä tulisi olla pyhä Rukoushuone. Se mikä on keskus, on aina hengellinen merkitykseltään. Jos hengellinen keskus on paholaisen omistama. on selvää että se seutu on sen vallassa. kaikkea johdetaan aina näkymättömän kautta.
Jos keskeinen paikka on hengellinen Jumalalle pyhitetty rukoushuone, se vaikuttaa sen alueen hallitsevassa hengellisessä ilmapiirissä. Näin Jumalan enkeleillä on valta sen alueen yllä ja pimeyden asemilla ei ole kokoontumispaikkaa, verkostoitumispaikkaa. Koskaan ei tulisi sallia omalle alueelle tai maalle minkään epäjumalan tai paholaisen asemapaikan rakennuttamista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.