Ja Jumala on kyllä näyttänyt minulle syntejä, mitä en uskonut minussa olleenkaan. Ja ne oli hirvittäviä todeta, ja tiedän että en koskaan niistä pääse kokonaan irti, Herra näytti kuinka toivoton olen, kuinka niille en voi mitään, ne pysyy luonteessani ja alitajunnassani loppuun asti. Kuka haluaa tietää mitä Herra näytti minulle? Oikeastaan sanonkin sen asian, tai sen oven minkä takaa Jumala toi esille asioita, jotka ovat mitä kammottavimpia syntejä.  Oven nimi on PELKO. Ja sen oven takaa kun Jumala paljasti asioita, niin tulin todella mitättömäksi, ja Hän tarttui niihin asenteisiin ja näytti miten pitäisi olla. Ja tiesin samalla, että minä en kykene ikinä koskaan niitä asioita täyttämään. Niitä en edes tieynnyt olevankaan. Olin pitänyt itseäni uhrina, minulla oli aihetta peljätäkin siitä syystä mitä olen kokenut ja mitkä ovat lähtökohtani. Mutta kuitenkin pelon takaa löytyy paljon asioita, mitkä on syntejä, asenteita ja tunteita.

Näitä on jokaisessa ihmisessä, ja ne saavat ihmiset masentumaan ja ylikriittisiksi ja itsepuolustamaan itseään, sekä myös heikennettyä omaa luonnetta. Ihmisellä ei ole mitään ansioita Herran edessä, ei mitään syytä pelkoon ja mihinkään perääntymiseen. Sen kaiken takana on syntiä, vaikka sitä ei uskoisikaan. Kaikki asiat eivät ole tietoisuudessamme, ne ovat salakavalasti alitajunnassamme, mutta oirehdimme niihin, varsinkin pelon verukkeella. Ne eivät ole asioita, jotka olisimme itse aiheuttaneet, tehneet, ruokkineet, vaan ne on tapahtuneet olosuhteista, jonkun tähden, ja kärsimme niistä, ja suojelemme itseämme pelon verukkeella. Ne eivät ole tietoisia syntejä, vaan tiedostamattomia. Mutta on Jumalan suurta armoa, että Hän näyttää alitajuntamme pahuuden, ja se on pahin kaikesta, mitä meissä on. Se saa meidät täysin mitättömiksi, se on meidän syvin olemuksemme ja persoonallisuutemme ydin. Jos koko aika tiedostaisimme sen, niin masentuisimme ja kuolisimme siihen tietoisuuteen, ja sen painoon.

Mutta on olemassa apu, ja se on se että vain ja ainoastaan, että antaa kaiken Jumalalle, koko itsensä, ei pidä itsellä mitään salaisuuksia, vaan antaa kaiken vallan ja oikeuden itsestään Jumalalle. Silloin omat asiamme on Jumalan hoidossa, koko pyhittymisemme ja olemisemme on Hänen vastuullansa. Sillä Jumala voi kaiken, Hän on ainoa apu muutokseen ja ainoa pelastaja Messiaassa. Olen syntisistä suurimpia, suorastaan toivoton ilman että olen kätketty Herraan, ja katson vain Hänen lupauksiinsa, enkä tyhjyyteeni tai itseeni. Mutta niiden ympärillä ei tule elää, vaan elää Herrassa, sillä itse kukaan ei voi itseään muuttaa, vaan Herra tekee sen.

Raamattu opettaa että kerskauksenamme ei tule olla synti, tai heikkoutemme, vaan Herra Jeesus Messias! Ja jos itsestä puhumme, puhumme sitten siitä, että emme ole mitään, että emme ole mitään ihmeellistä, että ei ole muuta tärkeää kuin Jumala ja Jumalan elämä itsessämme. Minua sensijaan itseäni kuitenkin ärsyttää sellaiset puolustuspuheet, joissa puolustellaan syntiä. Joissa sanotaan, voi meitä ressukoita, kun emme koskaan muutu ja pyhity, olemme toivottomia. Minusta ei pitäisi korostaa toivottomuuttamme ja surkeuttamme, vaan korostaa sitä, että meillä on toivoa Herrassa! Toivottomuuden korostus, lisää ihmisissä toivottomuutta, ja niin he vaan ajattelee, että olen niin surkea, että koska en muutu, niin jatkampa tässä synnissä.... ja koskaan en kuitenkaan muutu, niin ihan samantekevää...

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=348513&start=20