Onko sinulla herkkä omatunto. Jos tunnet että et saa tehdä, valita tai mennä jonnekin omassatunnossasi, niin kuitenkin yliminälläsi teet toisin. Onko sinulla aina niin että teet asioita omantuntosi mukaan? Vai voittaako yliminä tai tunteet tai himo sen. Mitä tapahtuu jos teet vastoin omaatuntoasi? Mitä silloin koet? Minä koen syyllisyyttä. Entäpä sinä?

Kuinka paljon me sodimme itseämme vastaan. Kuinka paljon me teemme omaatuntoa astaan rikkomuksia. Päätämme, lupaamme, mutta jostakin syystä vaan teemme toisin.Päätämme edeltäkäsi että emme osta, mutta ostammekin ihan kuin olisimme jonkun ohjelman varssa, ja sitten kadumme ja tunnemme syyllisyyttä.

Tai sitten olemme omassatunnossa varmoja jostakin periaatteesta, ja kun menemme keskustelemaan, niin heti annamme periksi kiusaukselle tai muiden annamme vaikuttaa itsemme, jolloin omatuntomme saa astua syrjään. ja sen jälkeen koemme syyllisyyttä. Aina kun teemme väärin, toimimme väärin omaatuntoamme vastaan, siitä tulee syyllisyys ja arvottomuuden ja huonouden tunne.

Sinä voit kuten minä, kokea omassatunnossa sitoutuneesi johonkin asiaan, joka on sinun asiasi, luvanneesi itsellesi ja Jumalalle jotakin, mutta kukaan muu ei koe asiaa omassatunnossaan samankaltaisesti. Mutta se ei ole niin että tottelemme toistemme ideologioita ja nökökantoja, mielipiteitämme, tunteitamme tai yliminäämme, vaan omaatuntoa.

Sinä voit omassatunnossa kiusaantua asioista, mistä toinen taas ei koe mitään ongelmaa. Mutta jos et koe ongelmaa, et voi ajatella että toinen ei voisi kokea, eli se olisi vain jotakin fanatiikkaa. Mutta sinulla voi taas olla liian salliva seula omassatunnossi, jota taas toinen ei voi missään tapauksessa omaksua.

Miksi näin on? Mistä aiheutuu syyllisyyden tunne? Mikä sen aikaan saa? Entä mistä tapahtuu omaksunnat, omantunnon määrittämät rajat ja ohjeet, joita noudatetaan. Miten voi selittää mikä on omatunto? Omatunto ei ole tahtomme, tunteemme... mitä se siis on?

Omatuntomme ei ole koskaan likaisuutta edustava, pahoja asioita edustava, pahuuteen kehoittava asia. Vaan aina se on moraalinen, varjeleva ja johdattava. Joskus koen että voin vaikuttaa omaantuntoon ottamalla hyviä asioita vastaan, päättämällä jotakin, ja omatunto sitoutuu siihen, kun se on hyvä asia.

Omassatunnossa voin kokea että joku ruoka ei ole minua varten, joku käytöstapa ei ole minua varten, joku päätökseni ei ole viisas, joku pukeutumiseen liittyvä asia ei ole minua varten ym... Jos sitten teen tosin, tulee syyllinen olo, joudun ojentamaan tahtoani, joka taas valitsi silloin väärin, eikä kunnioittanut sisäistä minua.

Mitä jos joudut johonkin pakkotilanteeseen, työhön tai muuhun, jossa joutuisit toimimaan omaatuntoasi vastaan. Jossa joutuisit pakosti tekemään vastoin etiikkaasi? Joka ikinen päivä kantaisit syyllisyyttä. Sillä mitä omassatunnossa olet omaksunut, se pysyy siellä loppuun asti. Sitä ei voi karttaa ja paeta.

Ihminen voi paaduttaa yliminällä omantuntonsa, lakata kunniottamsta Jumalaa, minuuttansa, omaa henkeänsä, ja olla orja, orjuutettu. Koko aika yliminä pitää sisäistä minuutta rangaistuksessa, syyllisyydessä, vankina ja hallittavana. Vaikka omantunnon tulisi ohjata ihmistä, hallita ihmistä, vaikuttaa ihmiseen. Jos ihminen on uskollinen omalletunnolle, hän on vapaa sisäisesti.