Musta se on surkeaa, kun joudun luopumaan puolisonsaamis unelmista, kaikista
läheisyysunelmista. Se on tosi rankkaa luopua niistä asioista. Oikein hirvittävän kamalaa.
Mutta Jumala on ykkönen. Vaikken saa maan päällä kokea sitä mitä uneksin, korvatkoon
Jumala mun yksinäisyyteni. On se yhtä tuskaa inhimillisen ihmisen osalta, joutuu laittamaan
pois omat unelmat ja toiveet. Sitten on vielä niin että kunnioitan Jumalaa ja itseäni sen verran
että kriteerini on erittäin korkealla, koska en voi kuvitella vähempää kuin se mitä koen
tarpeekseni.

Minun Herra on Jeesus, Hän on tavallaan mun puoliso, vaikka ei olekaan sitä näkyvällä
tavalla. Mutta Hän on minun pääni. Ennemmin valitsen Hänen tahtonsa ja Hänelle
sitoutumisen, kuin tekisin kompromissia ja tulisin asettaneeksi itseni ansaan, joka voisi olla
houkuttava. Mutta pysäyttää uskon näkyni vierinnän ja ahdistaisi minua tavalla tai toisella.

Kristuksessa olen vapaa. Näin se vaan on. Minä joudun kaikesta luopumaan. Kaikista
unelmista, kaikista toiveista, omista haluista, omista tunteista ja emotiaalisesta nälästäkin.
Se on hirveää. Mutta onneksi on Jeesus. Ja onneksi tunnen Pyhän Hengen todellisena -
energisesti koko kehossani, en ainakaan ole sillä tasolla yksin. Mulle koko elämä on Kristus.
Hän on mun rakas.

En vaihda häntä mihinkään ikinä! Ja en koskaan tee itse puolisovalintaa omasta aloitteesta.
Se pitää tapahtua Herran aloitteesta. Mutta koen että minun pitää luopua siitä kokonaan.
Minusta ei kaiken lisäksi ole vaimoksi, mulla on syömishäiriö ollut koko elämän ajan,
unirytmit ollut myös elinikäni ihan sekaisin, oon laiska ja sisäänpäinkääntynyt. Mie en halua
pilata ja rasittaa ainakaan kenenkään elämää. Olen ihmisenä tosi - tosi kurja, niin kurja kuin
olla voin.

Mutta Jeesus on täydellinen ja seison Hänen Sanassaan, ja varustaudun Hänen Hengessään,
en halua edustaa itseäni, vaan Jeesusta - joka on täydellinen. Muuta hyvää en tiedä ja
tunne. Mulla on vain yksi agape rakas, johon on kaksi suuntainen rakkausside - minun ja
Hänen tahoinen - ja Hän on Jeesus mun Herrani.

Saanko kertoa että koko elämäni on ollut todella todella pohjaa. Olen luonteeltani erittäin
pursuava ja unelmoiva optimisti. Mutta aina kaikki elämässäni ympärillä on ollut todella
kylmää ja kyynistä. Niin tukahduttavaa. Olen joutunut elämässäni todella paljon hautaamaan
unelmiani alas. Minusta ei tullut koskaan äitiä. Minä en kokenut pysyvää onnea maallisessa
merkityksessä koskaan. Minä en ole elänyt maallisessa merkityksessä yltäkylläisyydessä
koskaan.

Mutta se mitä olen menettänyt maallisessa merkityksessä, jopa vasten tahtoani, niin että
siitä on tullut tottumus ja asennoidun nykyään kaikkeen, jo niin että en ole onnellinen, jos
tuon valinnan teen, niimpä en tee mitään. Minulla ei ole maanpäällistä kunnian ja tavoittelun
himoa olemassa, miksi olisi? Kun ei ole perusteita? Kaikkihan on turhuutta, pelkkää elämystä
- fantasiaa. Kartan ihmisiä, jotka tulevat heti kysymään mitä teet työksesi, mitä toivot
tekeväsi. Kartan pinnallisia ihmisiä.

Minua ei voi määritellä maailma, vaan Jumala yksin. Minä haluan pysyä niissä Raameissa
tai kehyksissä, mitkä on Jumalan asettamat. Minä en ole maailman oma, vaan Jumalan oma.
Olen ylhäältä syntynyt uudesti - Jumala lapsi ja taivaan valtakunnnan kansalainen. Mikäli joku
määrittää minut maailman mukaan, hän on köyhä ja sokea hengelliseltä ymmärryksen
näkemykseltään.

Mikäli joku ei voi hyväksyä minua tälläisenä kuin olen, Hän ei tunne Jumalan sydäntä, kuten
tuntea pitäisi. Jumala hyväksyy minut - sen vuoksi kun rakastan Häntä ja haluan olla
kuuliainen Hänelle ajasta iäisyyteen siirtymiseeni asti. Tälläinen määritelmä uskovalla pitäisi,
joka on aito Jeesuksen seuraaja.

Toki joku voi sanoa että se joka ei työtä tee, sen ei pidä leipää syödä. No, siihen voin vastata
hänen kauhistuksekseen jotakin, mikäli lihassani tahtoisin räväyttää, ja se aikaan saisi sen
että kyseinen ihminen ei koskaan uusisi enää sitä kysymystä. Tai sitten voisin voisin sanoa
että Jeesuksen tavoin julistaja, on leipänsä ansainnut, sillä se on Jumalan Valtakunnan työtä.
Mutta jätänpä tekemättä tämän asian puolesta mitään suuntaan ta toiseen.

Joka tapauksessa uskoni on todella heikko. Kun vain voisin koko talouteni jättää uskossa
Herran varaan, en vain sieluani, aikaani, kehoani, suutani ja tahtoani. Jumala tekee ihmeitä.
Mutta en halua olla ihmisistä riippuvainen edes välillisestikään, niin että Jumala laittaa jonkun
sydämelle jotakin, ja niin asia menee eteenpäin.

En ole maallisesti yhtään merkittävä ja tärkeä ihminen - ihan mitätön olen vaan. Eikä minua
kiinnosta ollankaan olla muuta. Olen kaikki tai ei mitään henkilö. Tämä on rehellistä
kirjoitusta, näin koen, enkä todellakaan ala uskottelemaan muuta itselleni. Mutta kurkottelen
uskossa, ja kilvoittelen. Heitän pantin eteenpäin, ja katson siihen, ja menen ja otan sen
käteeni ja heitän sen jälleen uskossa eteenpäin ja taas etenen, ja jälleen heitän ja etenen.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269770&start=200