Saarnaaja 1:

3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
5. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palaa.
7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty — samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8. Aivan kaikki väsyttävät itseään, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9. Mitä on ollut, sitä vastakin on — ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
14. Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.
17. Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18. Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua — ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Minusta elämän hukkaamista on jokainen hetki kun ihminen elää itselleen, eikä Luojalleen, eikä ole Hänen taajuudellaan. Jokainen hetki on hukkaa, milloin ihminen asettaa itsensä korvike-nautintoihin. Minusta jokainen hetki on hukkaa, kun ihminen etsii omaansa, eikä sitä mikä ylhäällä on. (Jaak 3:17)

Jokainen hetki on tarkoituksetonta, minkä ihminen kuluttaa itselleen, kääntyen pois Luojastaan. Jokainen asia on hukkaa, minkä ihminen tekee itsekkyydestä. Jokainen erossa olemishetki Luojasta, on varastamista. Ihmisen kuuluu olla Hänen yhteydessä ja rakastaa Häntä tuntien Hänet. Jokainen motiivi joka on ihmisen oma, eikä Jumalan, on turhuuden turhuus, sillä se etsii omaansa ja sitä mitä maailmassa on.

Jokainen elossa olon hetki ilman Luojaa, on tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta. Miksi hakea sitä mikä on turhaa, miksi tavoitella sitä mikä on turhaa ja tyhjää. Miksi sitä, mikä on vain tuulentavoittelua. Tämä aika on sitä, tämä maailma on sitä, tämä ihminen ja sen halut ovat sitä. Miksi etsiä mammonaa ja kunniaa, se on vain turhuutta joka katoaa.

Miksi syleillä ja rakastaa katoavaa. Miksi hamuta sitä mikä on vain pinnallista. Miksi suostua pukeutumaan ahneuteen, joka vie pettymyksiin. Miksi kallistaa korvansa, siihen mikä on näivettynyttä. Miksi katsella sitä mikä on täysin arvotonta. Miksi laskelmoida elämäänsä, vain tuntien omat turhuuden tarpeensa.

Pitääkö tavoitella hauskuutta, iloa, jännitystä, kauhua ja komediaa. Mitä siitäkin ihminen saa. Tiedän että ei mitään. Se on vaan pois ajasta, ajanhukkaa. Raamattu ylistää näkymättömiä arvoja ja asioita, miksi siis elää näkyväisyydelle. Miksi katoavaisuudelle antaa itsensä.

Miksi pukeutua pinnalliseen ymmärrykseen ja naamioon. Miksei eletä sydämestä lähtevästä tunteesta ja aitoudesta käsin. (Ylis 24:3-5) Miksei anneta itseämme Luojan omistukseen. Miksi annamme itsemme olla epäraittiita. Miksi emme etsi syviä aarteita Jumalan lähteistä. Miksi niin vähään tyydymme, vain siihen mikä on turhuutta.

Miksi pelätään tunteita ja rakkautta. Miksi juosta sitä karkuun. Miksi paeta dynaamista voimaa, joka on Pyhää ja omistavaa. Miksi tahdomme kaiken ymmärtää ja kaikkea hallita. Miksi emme ole Luojan hallittavissa. Miksi emme anna Hänen vaikuttaa sydämissämme omaa tahtoaan ja luonnettaan. Miksi ikäänkuin tukimme kanavamme, pidättelemme sydämellistä rakkautta ja välittämistä sisässämme, emmekä välitä, vaikka omatunto kehoittaisi uskon kuuliaisuuteen, olipa se ylpeästä järjestä miten naurettavaa tahansa.

Mikäli sydän ei hellitä, niin miksi tahto sitoo sen kahleisiin. Miksi tahtomme hallitsee sydämessämme olevaa moraalia, joka on puhdasta ja raikasta. Miksi emme tottele sitä kehoitusta, jota sydämemme vaatii tottelemaan. Minusta sitä pitää aina totella, sanoi järki mitä tahansa. Kun sydän on puhdas ja vilpitön, niin miksi pelätä, olla sen vaikuttamana kuuliainen ja toimia.

Miksi ei olla sydämestä lähtien kuuliaisia Luojallemme. Miksi pidätämme Jumalan asioita itsellämme. Miksi emme ole kuuliaisia. Miksi emme tottele ja kehoita toinen toisiamme. Miksi emme tottele, sydämen ääntä. Miksi olemme niin välinpitämättömiä, että ajattelemme että joku on niin täydellinen jo, että ei varmaan tarvitse mitään lisättävää.

Tai pelkäämmekö että kasvomme ja maineemme menee. Vai epäilemmekö olevamme sielullisia ja tunteiden eksymyksessä ja siksi pidätämme. Vai pelkäämmekö tekevämme vahinkoa toisen sielulle. Vai pelkäämmekö että tulemme naurun alaiseksi ja pilkan kohteeksi. Vai pelkäämmekö että välittämisemme on turhaa, vai että emme luota keneenkään. Pelkäämmekö että se on lihallista, tai että se käsitetään niin, ja siksi estämme sen. Vai etkö osaa määritellä mitä se on?

Pakahtuuko sinun sydämesi ja tuletko murheelliseksi kun et osaa sanoa ja välittää. Etkä osaa ja tiedä, onko se aitoa, sinusta vai Jumalan Hengestä. Miksi et laittaisi itseäsi likoon ja koetukselle. Miksi et rakasta, jos kuitenkin rakastat? Miksi pidätät, jos sydämesi vaatii sinua? Miksi hallitset, vaikka sinun on työlästä hallita ja pidätellä? Miksi et anna sydämesi vuotaa? Miksi et antaisi sydämesi tulvia? Miksi et antaisi sydämesi muovata mieltäsi? Miksi pelkäät tuntea? Miksi pelkäät rakkautta? Miksi pelkäät sitä että joku tulee lähelle, ja välittää?

Ketä sinä rakastat? Sano se hänelle.. SANO SE.. sano se hänelle. Ole kiltti ja sano se. Älä panttaa, älä heitä mitään hukkaan. Mutta jos se on vain itsekästä, pidä se itselläsi. Mutta jos se on raikasta, vilpitöntä ja Jumalan vaikuttamaa, älä salaa sitä ja pidätä. Olisimmepa kuuliaisia Jumalalle sydämen pohjasta alkaen. Rakasta rakasta rakasta.. välitä välitä välitä.. Ole sydämellinen, ole sydämellinen, vieläkin minä sanon - ole sydämellinen.

Rakkaus parantaa ja eheyttää. Tässä kylmässä maailmassa todella tarvitaan Jumalan rakkautta. Jos sinä rakastat todella, et voi sitä salata, miksi niin tekisit? Haluatko sinä rakkautta, kaipaatko sinä sitä? Aloita sinä rakastamaan ensin. Vaikka edessäsi, olisi muuri, niin rakasta silti. Rukoile ja rakasta. Älä usko järjen aivoitelmia ja selityksiä. Ne on vain ihmisen puolustusmekanismeja.

Minä en usko ihmisen aivoitelmiin ja uskotteluihin, minä en vakuutu niistä. Tiedän että ihminen on huojuva. Tiedän että mikään ihmisen järjenpäätelmä ole lopullinen, ne on kaikki purettavissa, ne on kaikki pinnallista ja turhuutta. Tiedän että joka ihmisessä on se syvin minuus, joka ei katso ajallista, vaan ajatonta. Joka ei etsi pintaa, vaan syvyyttä. Joka vaan odottaa ja odottaa, mutta joka on siltikin järjen alistama.

Ihminen ei ole järki, ihminen on sielu. Kaikki järjellinen on vain purettavaksi tarkoitettu. Mikään ei rakennu järjen varaan, se on vain pelkkä hämäävä ympäröivä muuri. Ihminen etsii rakkautta. Ei sitä mitä järki uskottelee. Järki ei koskaan rakasta, ja käsitä rakkautta. Se on vain kahle. Ihmisessä on siis mieli, tahto ja järki. Näin minä vaan nyt käsitän olevan.

Aika on rakastaa, aika on päästää irti. Rakkaus ei ahdista ja painosta, se kutsuu ja välittää. Rakkaus vaan antaa omastaan ja haluaa jakaantua ja yhdistyä. Jumala on rakkaus, ja Hänkin kutsuu ihmistä lähempään yhteyteensä. Onko rakkautesi rukouslastia. Onko rakastaminen, esirukousta, koetko että Jumala olisi sen antanut sinulle.

Rakastatko uskovaa sisarta tai veljeä Jumalan vaikuttamalla rakkaudella, rukoilet ja huokaat Hänen puolestaan rukouksia. Koetko että Jumala on antanut sinun sydämellesi esirukoustaakan ja rakkauden sitä varten. Voisiko olla hyvä että hän jota kannat, on tietoinen siitä että hänestä välitetään. Ilman rakkautta ja samaistumista on mahdotonta rukoilla otollisesti. On niin monenlaista rakkautta.

Rakkaus pysyy ja kestää. Se ei hellitä. Se suree, se kunnioittaa, se on sopuisa, se on hellittämätön, se on kuuliainen itselleen. Se on kokonaisvaltainen, siihen yhtyy koko mieli, tunteet, tahto, henki, sydän & sielu. Se ei ole pois pantava ja takaisin otettava. Jumala on rakkaus. Minä rakastan - hän rakastaa. Kuka rakastaa? Kuka on Hänessä? Miksi et antaisi nälkäisen ja janoavan sydämesi hamuta?

Miksi et antaudu sydämestä lähtevään aitouteen? Miksi vain odotat että joku tulee, ja pääsee esteidesi läpi sydämeesi murtautumaan? Miksi emme ole avoimia ja vilpittömiä. Miksi emme ottaisi omia etujamme pois päältämme. Miksi emme karistaisi omia vaatimuksiamme pois päältämme. Miksi emme vain olisi avoimia ja vastaanottavia. Miksi pidätämme ja hallitsemme? Miksi?

Kuka rakastaa? Kuka uskaltaa? Rakastamisessa on altis, siinä on altis. Altis altis ja altis. Haavoittumaan, loukkaantumaan ja vetäytymään kuoreen. Rakastaminen on syvällistä ja Pyhää. Raamattu puhuu liha ja kivisydämestä. Kun rakastaa on elävä, ja altis vaurioille. Mutta myös rakkaus, antaa anteeksi. Rakkaus suree ja on vilpitön. Rakkaus on myös arvaamaton ja se on dynaaminen.

Rakkaus on aina antavaa, se ei ole vain janoavaa. Vaan se on virtaavaa. Rakkaus ei ole vain tarve, vaan se on lähde. Rakkaus ei ole tyhjyys, vaan se on täyteys. Rakkaus ei ole tyhjentävää, vaan se on täyttävää. Rakkaus hamuaa omistaa ja jakaa itsensä, toteuttaa itseään. Suru voi pysäyttää koko elämän joksikin aikaa. Miten siitä pääsee eteenpäin, se on arvoitus? Rakkaus vaan haluaa välittää... välittää... välittää ja välittää.

Luoja etsii ihmistä -luotuaan. Maailma ei käsitä Jumalan rakkautta. Ihminen ei voi omaksua Jumalan rakkautta, ilman Pyhää Henkeä, joka on Jumalan rakkauden persoona. Jumala vetää ihmistä lähellensä, Pyhän Hengen kutsumana (Joh 6:44). Ihminen ei voi tuntea yhteyttä Luojaansa, ellei ihmisessä, ole Jumalan Henkeä. Ihminen ei voi omaksua Jumalan Pyhyyttä, pelkoa & rakkautta, ellei Hänessä ole Jumalan rakkauden Henkeä sydämessään.

Ja maailman mukavuudet, teeskentelyt ja pinnallisuudet eivät ole minun elämän tarkoitus. Enkä niitä tavoittele ja haluakaan. En kaipaa pinnallisuutta, en harrastuksia, en pitoja ja juhlia. Vaan sitä mikä on aitoa ja syvällistä. En halua mainetta ja kunniaa. Vaan sitä mikä on iankaikkista. En halua naamioita, vaan rehellisyyttä ja suoruutta. En halua huveja ja sirkuksia, vaan totuutta ja aitoutta syvimpään asti. En halua pukeutua muuhun kuin Messiaan mieleenlaatuun, se on vapaaehtoinen valintani.

Voi kun koen olevani niin vajavainen ja väsynyt kirjoittamaan tätä.. Niin paljon minulta uupuu, niin paljon. Itse en ole saaja, muuta kuin Jumalan puolelta suorasti Jeesuksen rakkauden ja uhrinsa tähden ja kautta, sillä Jumala on rakkaus. Mutta välttämättömiä on niin vähän... (Luuk 10:42). Olen vaan nyt niin rutikuiva ja sydämeltäni niin niin niin.. en osaa sanoa.. niin yksin.. Olen koko päivän aamusta asti ollut niin suruisa... haluton olemaan ja loppu.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

1Kor 13:
4. Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä, rakkaus ei kadehdi, rakkaus ei kerskaa, ei ylpisty,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele [kärsimäänsä] pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa —
7. kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se kestää.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme — mutta suurin näistä on rakkaus.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --