Olet ihminen, elävä sielu. Sinussa on sisin, mieli, tunteet, persoonallisuus ja materia. Kenet sinä tunnet, ja kenet sinä näet itsessäsi? Oletko itsellesi muukalainen jollakin alueella?, ja jos koet, niin millä? Onko mahdollisesti kehosi sinulle muukalainen, sinun kumppanisi vai vierastatko maallista osaasi? Vierastatko sitä osaa sinussa, joka ei peri Taivasta, vaan katoaa?, vai sitä osaa, joka on Pyhän Hengen valvonnassa? Onko sinun olemuksesi sinulle koti, vai vieras?
     Entä? - sotiiiko oma mielesi katoavaa halua vastaan? Entä jos olet hengellinen ihminen, ja haluat omaksua Taivaallisen luonnon, mutta joku osa sinussa ei yhdisty siihen esikuvallisestikaan. Sillä onhan tämän maailman muoto häviämässä, ja varjokuva tulevasta. Ja iankaikkisuudessa on kaikki muuttunut täydelliseksi meissä, ja me olemme muuttuneet.
     Kysyn uudestaan - onko varjokuvasi kirkastunutta sisäistä ihmistä vastaan sotivaa? Onko sisäinen ihminen sopusoinnussa ulkoisen kanssa? Tai onko ulkoinen määrittelemässä sisäistä? Kumpi saa enemmän painoarvoa? Sillä se mikä näkyy, se todistaa siitä, mikä on sisäisen ihmisen tasapaino. Jos sisäinen ihmisesi on terve "hengellisesti", niin ulkoinen katoava ihmisesi tulee täydellisen tasapainoon sisäisen ihmisesi kanssa. Ei kilpailijaksi, vaan alamaiseksi.
     Lihasi ei silloin määrittele sinua, vaan sisäisen ihminen, joka on Pyhästä Hengestä syntynyt. Itse asiassa, ihmisen katoava muoto, on tarkoitetty yksinomaan palvelemaan Jumalaa, ja kirkastamaan Jumalaa. Ja olemuksemme kun on tulevaisen varjokuva, niin me voimme Jumalaa kirkastamalla itsessämme, elää jo esikuvallisesti tasapainossa itsemme kanssa.
     Jos emme ole tasapainossa itsemme kanssa, sen sisäisen uuden luontomme kanssa, ja uuden uudistuneen henkemme kanssa, me kärsimme ja koemme piinaa. Mutta kun meidän ulkoinen ja sisäinen ihmisemme löytää yhteyden toisiinsa, niin että meitä ei valvo lihan himo ja katoava mielemme, - vaan Jumalan Henki, niin me löydämme Jumalan uuden ajan voiman, ja nuorenemme ja uudistumme.
     Lihamme täytyy ahdistaa meitä joka päivä. Sen oman katoavan kiusan ja janon tulee aina vaivata meitä. Mutta ellemme vaella Hengessä, ja kirkkaudessa, me jäämme varjoon, ja häviämme sen tarkoituksen edessä, joka meillä on omaksuttavana, Hänen Voimassaan ja edellytyksissään.
     Meitä ei tule ohjata tämän maailman ateriat tai nautinnot. Vaan meidän tulee enemmän janota Jumalaa. Meidän tulee laittaa pois itsemme Herran tieltä ja selvittää itsellemme, että me emme pärjää tässä taistelussa ja elämässä ilman Hänen mullistavaa Henkeään. Ei vain Hänen Sanaansa, vaan myös Hänen Henkeänsä. Hän puhuu Uuden Liiton ja Uuden polven seurakunnalle.
     Hän on muuttava kaikki ne jotka etsivät Häntä, jopa voitontahtoisesti. Sillä Hän itse kutsuu heitä, ja he juoksevat eteenpäin. Tätä on kilpailu, ei juoksua tehdä sitä varten, että me toisimme toisillemme häpeää tai kunniaa, vaan sitä  varten, että me voittaisimme omaksemme elämän kruunun ja sen tähden, joka Siionissa jilistaa totuutta, ja totuuden Evankeliumia maan ääriin asti.
     Jeshua Messias on Hänen nimensä. Hän on totuus ja Juudaan Leijona. Peseytykää siis Hänen Veressään, ja älkää olko epäuskoisia. Hän itse .... on Herra Sebaot.
     Kun näet itsesi Jumalan kuvana, niin kirkasta Hänet siis itsessäsi! Mutta ehkä ajattelet että ruumis ei kuulu Hänen ohjelmaansa. Mutta ruumiis kyllä kuuluu Hänelle. Sillä Hän on sanonut; " te ette ole itsenne omat, pyhittäkää siis Herra ruumiissanne.". Ja siitä syytä meidän tulee elää balanaissa sisäisen ja ulkoisen ihmisemme kanssa, kirkastaen Häntä,
     Mitä me teemme? Miten me Häntä voisimme kirkastaa? Kun tämä katoava maailma jo "kirkastaa kauneutta", kuinka me voisimme pärjätä, kuinka me me olisimme erilaiset? Miksi me emme jo voisi lakata huolehtimasta? Mikä on sinun hyvä osasi?
    Onko se Egypti, vai Niili? Onko se hierarkia, vai päätösvalta, joka koskee Jumalan korvaamatonta Sanaa? Mikä on sinun korvausteologia? Onko se sinun oma analyyttinen mielesi, tahdonvoimasi, ja viisautesi luottaa omiin kykyihisi, suunnitelmiisi tai analyyseihisi?
     Mikä on sinun lähtökohtasi tarkastella tätä elämää ja tätä tulevaisuutta, joka ei suinkaan ole perustavaa - vaan se on liukusuota, joa menee alta pois. Mihin sinä uskot / mihin uskossa takerrut; mieheesi, ystävääsi, johdannaiseesi, seurakuntaasi, vai Jumalan Karitsaan - Jeshuaan Messiaaseen, tuohon ihanaan nimeen?
     Missä on sinun ilmestysmajasi? Onko sen porteilla teurastettu karitsa, vai vitsautsetko ajavat sen ohitse, ja sinä itse vain selviydyt, mutta ei sinun perhekuntasi? Vai oletko leposijoillasi, ja etsit lähdettä, mutta et muuta löydä kuin vain kuuman kaivon, jossa mikään ei elä, vaan kaikki kuivuu.
     Mihin menet ystävä kallis, rakas Herran lapsi. Jotka hänessä / Herrassa ovat, saavat uuden voiman, he eivät väsy ja näänny. Valise oma legioonasi; onko se taivaallinen, vai maallinen? Esikuvatko sinua ohjaavat ja määräävät, vai Hän, joka on Messias ja kirkkaus, täydellinen Jumalan kasvo; Hänkö sinua saa ohjata?
     Kun tiedämme nämä asiat, kun ne ovat meidän oma pohjamme ja peruksemme, kun me määrittelevät meitä ja tulevaisuuttamme Herrassa, niin me tiedämme Hänen tahtonsa. Mutta jos me tiedämme, mutta emme kuitenkaan tunne Häntä ja koska emme tunne, me emme voi titää muuta kuin toisen käden tietoa, siksi siitä syytä kysyn, että riittääkö se meille?
     Kun olemme etäiset Herralle, niin voimmeko silloin  olla täynnä Hänen tietoaan, Voimaansa ja Henkään? Vai olemmeko täynnä varastoitamme; omaa aivoitteluamme, jola on hyödyllistä, mutta se ei ole hengellistä?
     Missä siis on meidän ulottuvuutemme? Onko se meissä, vai onko se meidän adjuntaatissamme, Herrassa Jeshuassa Messiaassamme, veriyljässämme? Keneen me turvaamme ja perustamme elämämme? Kuka on linnamme? Eikö meidän järkemme linnoituksemme voisi jo raunioitua?
    Kuka on sii päämme? Kuka hallitsee ja ohjaa sinua? Kuka käskee sinua ja ketä noudatat? Kuka sinun auktoriteettisi on ja mistä syystä? Pelkäätkö ja kunnioitatko enemmän luotua kuin Luojaasi? Tai onko sinulla se käsitys, että tulee olla pahalle ja synnille alamainen?
     Kuinka? - hyväksymällä se. Solidaarisuus ei tarkoita sitä että sinä pulueellisesti valitsisit asiota, vaan että sinä parhaasi mukaan palvelisit Jumalaa, yhtä ainoaa Kuningaskuntaa ja päämäärää varten, - ei muuta. -  Ei  mitään muuta.
     Tunnetko siis oman vastuusi? Mikä se on? Se on - että varjelet omaisuuttasi? Mikä se on? Et näe sitä maailmassa, et sitä tunne, sinä vain tiedät. Mutta et ainoastaan tiedä Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa, vaan tunnet Hänet.
    Kun tunnet Hänet, Luojasi, mitä muuta sinä tarvitset? Eikö Hän Alfa ja Omega tiedä ja tunne sinut ja kaiken? Mitä muuta lisäksi tarvitsee? Entä Hänen tarpeensa, entä sen ihmisen tarve, joka johdatti sinut Jeshua luokse? Mikä hänet ajoi sinun luoksesi?
     Mikä voisi olla sinun pakottimesi? Sinä vai Jumala?! Sinä itse, sinun aivoitelmasi, sunnitelmasi, joka perustuu epäuskoon Jumalaa kohtaan. Vai usko, joka ei takerru itseesi, vaan Jumalaan kokonansa?
edit