Anteeksi pyyntö ei ole mitään ilman katumusta ja parannusta. Tarvitsenko minä jonkun anteeksi pyyntöä, tarvitseeko Jeesus anteeksipyyntöä? Miksi minä tarvitsen, että joku pyytää anteeksi. Se osoittaisi että olisin väärämielinen ja ylpeä. Pidättäisin toisen vapauden, anteeksiantamattomuudella. Eli ainoa tapa on minun aina elää anteeksiantamuksen tilassa kaikkia kohtaan.

Niin, siis jos en tarvitse anteeksi pyyntöä ihmiseltä, niin tarvitseeko Jeesus. Hänkin antoi jo ristillä kaiken anteeksi. Mutta, hän ei suvaitse syntiä. Eli syntiä pitää katua, se pitää tunnustaa, ja siitä tehdä parannus. Eli myöntää virheensä. Anteeksi pyyntö on vapaaehtoista. Jos joku haluaa tunnustaa asian, joka painaa omaa tuntoa, hän tekee siinä hyvin, nimittäin se tunnustus vapauttaa tuon ihmisen.

Raamatussa Apostoli Paavalin kirjeessä on jae, jossa sanotaan, että kun lainaat jollekin, älä odota että saat sen takaisin. Samoin älä odota että joku tulee pyytämään anteeksi, ja älä ainakaan vaadi sitä. Unohda itse loukkaantunut mieli, ja anna anteeksi, niinkuin Kristuskin on sinulle anteeksi antanut. Pue päällesi Kristuksen mieli, pukeudu Häneen. Jos pidätät, et ole vapaa, jos pidätät, estät myös toista osapuolta eli kantajaa olemasta vapaa.

Nämä asiat on hengellisiä. Sillä anteeksiantamattomuus on synti. Jos elät sellaisessa tilassa tiedostaen sen, ja se painaa sinua, niin selvitä se asia. Selvitä se Herran kanssa, ei sen joka on sinua satuttanut. Hengen maailmassa anteeksiantamattomuus estää vapautta. Se tukkii yhteyden Jumalaan, ja se tukkii monenlaisia yhteyksiä ja siunauksia.

Ihmisellä on kyllä lupa murehtua, ihmisen sisimpään voi sattua sitä ja tätä. Se ei ole syntiä. Oikeanlainen murhe, on Herran mieleen. Pyhässä Hengessä, voimme käydä tuon surun läpi. Me emme ole yksin. Vaan meillä on kantaja, joka auttaa, ja itkee kanssamme ja lohduttaa. Mutta jos olet todella murehtunut, etsi joku uskova, joka on totisen luotettava, harvasanainen sanomaan omia mielipiteitään, ja pura hänelle kuormasi.

Joskus ei tarvitse muuta kuin vain purkaa, ja Pyhä Henki auttaa siinä. Älä puhu kaikille asioitasi haavoittumisen hetkenä, pahinta mitä silloin voi tapahtua, on se että saat kuulla ihmisen neuvoja, toruja ja säälin sanoja. Jotka saavat sinut katkerammaksi tai surkeammaksi. Tai sitten kirjoita kirjaa, päiväkirjaa, tai runoina olosi itsestäsi ulos. Ole täydellinen kuin Kristus.

Mikäli anteeksi pyytävä, ei kadu ja tee parannusta, se on valehtelua. Omatunto Pyhän Hengen vaikuttamana kehoittaa siihen, ja siltä pohjalta tulee toimia. Se on sydämen asia. Ei järjen. Tosin järki ja tahto ovat työstämisvälineet, jolla tutkitaan itseä. Jeesus antoi anteeksi ristillä kaiken. Ja Hän tahtoo että ihminen tekee parannuksen. Tunnustaa syntinsä. Anteeksianto odottaa. Se on valmiina vaan vastaanotettavaksi.

Ei tarvitse karanteeni aikaa, ei tarvitse odottaa viikkoa tai kuukautta, että joko Herra on päättänyt antaa anteeksi. Se on tässä ja nyt. Mutta ilman parannusta, synti erottaa meidät Jumalasta. Sen tunnustaminen ja hylkääminen on täysin vapaaehtoista. Ja Pyhä Henki on Hän joka vaikuttaa omassa tunnossa, mielessä ja sydämessä, parannuksen tekoa. Eli Pyhällä Hengellä täyttyminen on uskovan Voitto-elämän edellytys.

Minä pahoitan mielen kun joku tekee vääryyttä minulle tai Jeesukselle. Silloin kun esimerkiksi en ole tehnyt väärää, ja omatunto sen todistaa yhdessä Jumalan Sanan ja Hengen vakuuttamana. Silloin tulen murheelliseksi. Uskon että Jeesus ja Pyhä Henki myös pahoittavat mielensä. Murheellisiksi tulemisen, tunne muistuttaa loukkaantumista. No, jos jotain murtuu, siinä ilmeisesti jollakin tasolla loukkaakin.

On eri asia loukkaantua kuin katkeroitua. Katkeruus on mielen alueen myrkky, se on asenne, joka hallitsee ihmistä. Loukkaantuminen taas on tunne, josta haluaa päästä irti. Ajatellaanpa, kun satuttaa fyysisesti itsensä johonkin kohteeseen, niin tulee vamma. Ja siihen reagoi kivulla, tosin sitäkin voi hoitaa ja lievittää. Mutta jos aika kuluu, että muutosta parempaan suuntaan ei näennäisesti tapahdu, niin saattaapa tulle katkeraksi, miksi näin tapahtui minulle. Ja alkaa syyttää itseään ja muita ja tilanteita.

Loukkaantunut vetäytyy itseensä, suojelee itseään. On kuitenkin paljon helpompi parantua sisäiseltä loukkaantumiselta, kuin ulkoiselta. Siihen on apu, ja se on anteeksianto. Mutta anteeksi anto on rakkautta ja rakkaus peittää kaiken. Koska Jeshua eli ihmisenä maan päällä, niin Hän ymmärtää, ja itse aina pyrin samaistumaan Häneen, enkä ihmiseen. En tule ihmisen kuvaksi, vaan Jeesuksen kaltaiseksi. Jeesus on esimerkkini todellisesta hyvyydestä.

Onko ihmisellä oikeus pidättää mitään hyvää? Tarkastelen taas Jeesuksen näkökulmasta asiaa. Mikä pidättelee ihmistä, että ihminen ei pääse yhteyteen Jumalan kanssa? Eikö se olekin vain synti. Tässä on se näkökulma, että syntiä, ei pidä kuitata, vaan sille ei saa antaa lupaa. Siis jos joku haluaa käyttää sellaista menetelmää kuin anteeksipyyntä, niin ilman parannusta, joka on syntiä, tulee pidätellä hyvä, sen ihmisen parhaaksi.

Tämä hyvän pidättely ei tarkoita, että sitten ollaan ilkeitä ja kurjia, että vastataan toiselle hänen tekojensa mukaan. Vaan sitä että ei anna toisen sitoa ja hallita. Voi olla parempi että ei ole senkaltaisen kanssa tekemisissä. Vaan tehdään tiettäväksi se että mikä ei ole oikein, ja mikäli parrannusta ei tule, ei tahtoa sen ojentautumiseen, on parempi etäisyys.

[ Luukas 15: 18-24 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. ]

[ Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; Syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' ]

Tuhlaajapojan vertauksessa, Hän puhui, kuinka Isä odotti avosyliin, ja riensi vastaan. Tämä poika oli täydellisen nöyrä ja sydämessään katuva. Tälläinen on parannus, Hänen tykönsä tuleminen saa Hänet sulkemaan sinut syliinsä. Parannus on nöyryyttä, alistuvuutta ja vapaaehtoista. Ei tuhlaajapojan Isä lähtenyt Häntä etsimään, ei hänen olisi kannattanut. Ei tämä poika silloin olisi nöyrtynyt, vaan pakon alla palannut.

Kun ihminen on uskossa, hänestä tulee ensin Jeesuksen seuraaja, seuraavaksi hänestä tulee Jeesuksen opetuslapsi vapaaehtoisesti. Tämä opetuslapseus aika, jota on koko elämä, siitä hetkestä, kun siihen sitoutui, niin tulee muokkaamaan ihmistä Kristuksen kaltaiseksi mieleltä - Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ja yksi hyvin tärkeä ominaisuus on että Opettajamme- kaltainen asenne tulee omaksemme. Se on Kristuksen päälle pukemista.

Se millainen Hän on - sellaisia meidänkin tulisi olla - Hänen kaltaisiaan.