Ajattelin sitä että Jeesus Messias oli viimeisinä aikoina maaherrojen ja hallitusten edessä. Toimensa aikana Hän siis ei joutunut vastaamaan sanoistaan ja toiminnastaan julkisesti maailman lain edessä. Mutta millainen Jeesus oli silloin, vastatessaan toiminnastaan tuomioistuimen edssä? Puolustiko Hän koskaan itseään, vastustiko Hän itseensä ja toimintaansa liittyviä syytöksiä? Kostiko, pyrkikö Hän kääntämään kysymyksen asettelun kysyjää kohti? Millainen Hän sinusta oli? Oliko Hän aivan erilainen, kuin toimiessaan julistamassa Sanomaa?

Oliko Hänessä omaa luotoa, omaa edustusta? Oliko Hän erilainen siinä tilanteessa, kuin silloin julististaessaan sanomaa ylhäältä? Oliko Hänellä toinen luonto, joka oli ns. arkiluonto, niin että Hän julisti Jumalan luonnossa elämässään ja jonkin ajan otti vapauden elää itselleen. Jeesuksesta sanotaan että Hän oli nöyrä. Mutta miten Hänen nöyryytensä sinusta näkyi siinä määrätietoisessa johtamisessa, kun Hän sai monet seuraajikseen? Missä ominaisuudessa Hän oli nöyrä? Kenelle Hän oli nöyrä?

Miten itse voimme tulla Hän kaltaisikseen? Edustamalla itseämme - kenties, pyrkimällä itse toteuttamaan omia tavoitteita, pyrkimällä hallitsemaan elämäämme, olemaan kykeneviä ja vahvoja? Mitä jos Jeesus olisi tälläinen ollut maaherrojen ja tuomitsijoidensa edessä?  Hänestä kirjoitetaan että Hän oli hiljaa ja vähäsanainen tuomitsijoidensa edessä. Mutta silti Sana osoittaa että Hän ei toiminnassaan ollut vähäsanainen. Kuitenkaan Hän ei maaherrojen ja tuomitsijoidensa edessä saarnannut evankeliumia - miksi?

Ajatellaanpa, että olet vahva uskossa, olet lahjakas hengellisten asioiden ilmaisija ja toteuttaja. Mutta omien asioiden ja tavoitteiden kohdalla, olet mitätön, luhistunut ja kuollut. Jos sinut laitettaisiin edustamaan itseäsi siinä tilassa, etkö vain olisi hiljainen ja alistuva? Sinulla siis olisi vahva usko, ja Pyhän Hengen voitelu ja armoitus. Mutta oma itsesi, oma tärkeytesi, oma tahtosi, oma mielesi on kadonnut. Ja se mikä on kadonnut, et voi enää sitä edustaa. Kaikki mitä edustat on hengellistä. Ja jos et silloin voi edustaa hengellisyyttä, silloin olet vaiti, kuten Jeesuskin oli.

Millainen Isäsuhde Jeesuksella oli Taivaan Isään? Entä maalliseen perheeseensä ja sukuunsa? Oliko Hän sinusta ylpeä, kun Hän ei näyttänyt erottelevan ihmisiä perimiensä mukaan, mutta kuitenkin hän erotteli selkeästi julkijumalattomat ja vanhuskaat toisistaan - hyvin selkeäsi. Hän kohteli jumalattomia "kärkkäästi" ja vanhurskaita ja syntisiä taas toisaalta hyvin lempeästi. Oliko Hän sisusta inhimilliseltä kannalta tarkasteltuna epätasa-arvoinen ja ylpeä - kenties jotakin muutakin? Ehkä monet Jeesuksen edustajat mielestäsi ovat outoja ja kahjoja, koska ovat omaksuneet Hänen mielensä itseensä.    

Onko sinulla päämäärä pitää oma hienostunut linja elämässäsi esillä, suvaitsevaisuus ja rajaton lojaali asenne ihmiselämiä ja ihmisiä kohtaan? Mutta silti vaikka omaksuisit rajattoman lojaalisuuden ja suvaitsevaisuuden, niin hengellisessä maailmassa, tämä ei ole mahdollista, siellä on aivan eri säännöt. Jumala on rajaton ja Hänen armonsa on rajaton. Mutta rajaton on olemassa vain Hänessä. Siinä missä emme ole Hänessä, olemme Hänen rajattomuutensa ulkopuolella. Vain Hänessä on rajattomuus, ja jos edustamme itseämme, olemme rajanneet Hänet ulkopuolelle ja silloin olemme lainsuojattomia. 

Elämässäni kävin erään raskaan asian läpi, ja minulla ei ollut yksikertaisesti mitään rohkaisua ja rinnastusta, vaan olin aivan yksin uudessa tilanteessa. Ihmettelin vain että mitä teen, mistä on kyse, mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa. En saanut mitään vertailukohdetta. Mutta vasta äsken tässä aloin hahmottamaann Jeesuksen tätä luonnetta, Hänen joutuessaan viranomaisten eteen vastuuseen omana aikanaan. Ja löysin vertailukohdan. Ja ymmärsin paremmin Hänen voimattomuuttaan ja sanattomuuttaan siinä tilanteessa ja kykenin itseni rinnastamaan siihen. Kaikissa elämäni asioissa rinnastan aina kokemukseni Jeesuksen elämään. 

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=275639&start=0