Tätä on uskon elämä, että tullaan lasten kaltaisiksi. Tullaan pyhiksi, puhdistutaan, ja tullaan vilpittömiksi. Puhdistutaan mieliltämme kaikesta kaksimielisyydestä. Ajatellaan vain aidosta vilpittömyydestä käsin, mikä on kehittynyt Jumalan vaikutuksesta. On hirveää, mikäli uskovalla on taakkana likainen mielikuvitus. Sellaisesta täytyy puhdistua, eikä suinkaan ruokkia sitä maailmallisilla asioilla. Ihminen on imuri, kaikki mitä ihminen kuulee, se vaikuttaa. Mikäli ei inhoa ja ärsytystä, niin sen asian hyväksymistä.

Mikäli synti ei aiheuta minkäänlaista, inhoreaktiota mielessä, ja sydämessä, niin on vielä siinä kiinni. Pyhä tuntee inhoa ja kammoa syntiä kohtaan, ja ei siedä sitä. Ei siedä elää siiinä, ajatella sitä ja kuulla sitä. Eikä siedä sitä, että se kietoo lähimmäisiä salakavalasti. Pyhittynyt uskova kavahtaa kaikkea saastaisuutta. Jumala on Pyhä ja Hänen eteensä ei pääse mikään epäpyhä, vain Kristuksen veressä on pääsy Hänen eteensä kaikkeinpyhimpään. Kun tulee enemmän ja enemmän Hänen kaltaisekseen, alkaa myös luonnollisesti karttamaan syntiä, siitä tulee oksettavaa, inhottavaa.

Tämä on Jumalan lapsen ominaisuus. Lapsi on Isänsä kaltainen ja Hänelle tottelevainen. Lapsi jäljittelee Isää, ja palvoo Häntä. Jumalan lapseksi tulee kutistumalla itselle, ja nöyrtymällä Hänelle. Liha ei tosin nöyrry. Mutta Jumalan Sanan alle voimme todella tulla Pyhän Hengen vaikutuksesta, joka on lapseuden Henki, ja tämä Henki huutaa meidän sydämissämme Isällemme, ABBA - ISÄ!

Liha ei pyhity siis. Ja liha ei nöyrry. Mutta Jumalan sanalla ja Hengellä kuolletamme lihallisuuden ja himomme. Ja tämä on tahto ratkaisu. Uskon elämä on aina ja aina jatkuvaa valintaa, kääntyä tahtomaan Jumalan mielen mukaisia asioita kohti, samalla kieltäen itsensä. Olen paljon kirjoittanut näistä asioista viime kuukausina. Ja niiden tähden on tapahtunut myös omaksumista, näitä asioita kohtaan.

Paavali puhuu uskovista että he ovat pyhiä, sillä heissä on Pyhä Henki ja He ovat Pyhän Hengen temppeleitä. (1Kor 6:19) Raamattu kehoittaa pyhää, huolehtimaan itsestä, omasta temppelistään, pyhittymään edelleenkin (Ilm 22:11) Myöskin Raamattu varoittaa turmelemasta pyhää ja saastuttumasta, sillä siitä tulee ensin häpeä, sitten luopumus ja sitten tuomio.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Pt2 2:20 Jos he nimittäin ovat päässeet maailman saastutuksia pakoon Herran ja Pelastajan Yeshuan Messiaan tuntemisen kautta, mutta uudestaan kietoutuvat niihin ja tulevat voitetuiksi, niin heille ovat viimeiset tulleet ensimmäisiä pahemmiksi.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Ihminen joka on tullut pelastukseen, ja on pyhä, tulee pyhittyä edelleen. Tulee huolehtia itsestään. Tulee pukeutua pyhitykseen. Raamattu sanoo mitä ei tule tehdä ja sallia. Tämä kieltää maailmallisuuteen mukautumisen.Juopumukset, avioliiton ulkopuoliset suhteet, eriseurat, juorut ym.. joiden kautta lankeaa tuomio. Mutta joka ei elä maailmallisuuden / entisen vanhan syntisen lihan mielen mukaan, hänen osaksi tulee iankaikkinen perintöosa kuuliaisuuden ja Jumalan pelon tähden.

Jumalan pelko on tätä päivää. Jumalan pelko on sitä, että pelkää syntiä, ei halua saastuttaa sitä mikä on pyhää, vaan kavahtaa sitä. Jumalan pelkoinen ei uskalla ottaa sitä riskiä että alkaa tahallisesti elämään synnissä. Jumalan pelko on vastuuta itsestämme ja myös sitä, että toisia varoitamme, että kehoitamme nöyrtymään ja tekemään parannusta. Että laittamaan vanha minä pois, ja pukeutumaan Kristukseen, joka on täydellisyyden side ihmisen ja Jumalan välillä. Hän on Pyhä ja puhdas.

Jos uskova sanoo itseään syntiseksi, eikä pyhäksi, niin onko kysymys siitä, että eletään synnissä? Vai onko niin että ei käsitetä sitä suunnatonta asemamme, vaan näemme lihallisin silmin itsemme. Meidän olisi hyvä tutkia itseämme myös hengelliseltä näkökantilta. Onhan kyse iankaikkisesta olennosta, jota me kutsumme sieluksi. Ja me olemme tulleet pelstetuiksi. Emme elääkseen synnissä, vaan elääksemme pyhityksessä. Olemme saaneet suunnattoman armon omaksua Jeesuksen tähden. Hän on niin suunnattomalla rakkaudella meitä rakastanut.

En minä ainakaan halua olla synnissä elävä ja syntinen. Minä haluan olla pyhä. Ja haluan pyhittyä edelleen. En halua turmella pyhää, sillä kaikki mikä turmelee pyhää, se tuhoaa ja häpäisee tämän temppelin. Mikäli vahingossa lankeaa syntiin, me teemme ilman muuta siitä parannuksen. Koska emme voi elää synnissä, vaan synnille kuolleina. Jeesuksen Hengen ominaisuus on pyhitys, ja Hän osoittaa syntimme meissä, siksi että tunnustaisimme ne, ja vapautuisimme siitä.

Ihminen kantaa teoillaan hedelmää, eivät Hengen Hedelmät ole mitään, jos ihmisen teot ja elämä ovat synnillisiä. Sillä elämällä me kannamme satoa. Kuka seitsemän, kuka viisi tai kymmen kertaisesti. Joka rikan kylvää syö rikan. Joka syö omaa lihaansa, se niittää katoavaisuuden. Joka syö Jumalan Sanan, se niittää katoamattoman sanan.