Paholaista voi vihata tai sääliä, eli rakastaa tai olla välinpitämätön. Minä en rakasta sitä. Olen ollut välinpitämätön. Mutta nyt annan vihan kohdistua siihen, kaikesta tuskasta se joutuu tilille, mihin jouduin sen takia. Minä en halveksi itseäni, en tuhoa itseäni enää tuumaakaan! Annan ryöpytä vihani koko pimeyden päälle Jeesuksen nimessä. Vihani ja tuskani piti kohdistaa jonkun päälle. Jeesus ei poistanut sitä, mutta Hänen nimessään ja veressään sain karkottaa ne helvetin syövereihin. Samoin kaikki demonien ituset ja siemenet lamaantukoon ja tukahtukoon. Ja koko pimeyden ja demonien joukko saa kaikota mailien päähän minusta, luokseni ei ole tulemista, saavat tutista pyhän vihan edessä!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kanavoin vihani, kaiken negatiivisen tunteeni pimeyteen. En enää huoli sitä kontolleni. Minun suuri este purkautuu vain kun saan vihata oikein kunnolla jotain. Siksi en voi sitä purata kehenkään muuhun. Suurin vahinko on ollut sallia itseäni vahingoittaa sitä asennetta itselleni sallien. Minä haluan myös rakastaa, ehkä salliessani vihan saan myös kokea Jumalan rakkautta. Toivottavasti viha tyhjentyy minusta, se mikä pursuaa omasta itsestäni, eikä Jumalasta. Saakoon sen jälkeen Jumalan oikeuden mukaisuus minussa vallan. En voisi vihata Jumalaa, en Jeesusta, en taivasta, en maata, vaan sitä mikä on alhaisinta! En voisi purkaa vihaani muualle, kukaan muu ei ole siihen arvollinen kuin paholainen, joka on ahne, täynnä kirousta!