Mitä Jeshua sanoi? Minun ruokani on tehdä lähettäjäni tahto. Hänen koko elämä oli Jumalan elämää, Hänellä ei ollut omaa elämää ja omaa tahtoa, koska hän oli alistanut tahtonsa Jumalalle täysin. Hänen työnsä oli toteuttaa Jumalan aivoitukset, täyttää ne. Oma tahtomme ei voi olla yläpuolella Jumalan, eikä samalla tasolla. Vaaditaan täysi alistuminen Hänelle, täysi kuuliaisuus Hänelle kaikessa.

Jeshua oli kaikessa kiusattu. Niin olemme mekin, minäkin. Hän koki vihaa, niin minäkin. Hän koki epäuskoa, niin minäkin. Hän rukoili öisin, niin minäkin. Hän kirkastui kuolevaisessa ruumiissaan ja Mooses ja Elia ilmestyi Hänen kanssaan siihen. Missä on minun kirkastushetkeni ja kokemukseni?

Hän teki monia tunnustekoja ja julisti parannuksen sanaa ja ihmiset tulivat Hänen seuraajikseen. Ne asiat mitä Jeshua teki, ne voimalliset asiat, niitä tekivät myös Hänen opetuslapsensa Pyhän Hengen kasteen jälkeen. Entä tämä aika - tämän ajan seurakunta - missä ne tunnusteot on, niiden pitäisi aina seurata julistettua Sanaa? Tapahtukoon Taivaallisen Isän tahto, ei meidän. Me ei voida kilpailla Isämme kanssa, meidän pitää olla samassa asemassa Jumalaan nähden, kuin Jeshua oli. Kun näin on, kaikki on mahdollista.

Kun Jeesus oli niin kuuliainen Isälle kuin mahdolllista oli, niin meillä ei itse asiassa ole oikeutta olla yhtään tottelemattomia Jumalalle. Meidän kuuliaisuutemme Jumalalle, pitäisi olla oikeasti vielä syvempää kuin Jeesuksen oli. Mutta se ole mahdollista, koska Hän oli täysi kuuliainen, kukaan muu ei voi olla sitä niin täysin. Mutta Jumalan Pojalla ei olisi ollut tarvetta ja edellytyksiä olla täysin alamainen ja mitätön. Mutta Hän rakasti maailmaa ja Isää, siksi Hän suostui siihen, Hän halusi sitä, Hän teki sopimuksen isän kassa siitä.

Eikä Hän ole Taivaassa lomalla. Vaan Hän YHÄ jatkaa siellä työtänsä, Hän yhä rukoilee, Hän yhä itkee. Hän yhä on getsemanen tuskassa ihmiskunnan puolesta. Ei Hän ajatellut kuten ihminen, että kuomepa tässä, ja minuutin pästä olen pilven reunalla pumpulissa. Hän siis todella vasta aloitti siitä maratoonin ja taistelun ihmisten hädän puolesta.

Ajatelkaa Isän ja Pojan keskustelua. Isä sanoo pojalle suunnitelmassa, poika suostuu siihen. isä sanoo että se ei siihen lopu, vaan sinun pitää rukoilla kunnes valittujen luku täyttyy. Sinä et voi lomailla, ennekuin vasta iäissyydessä. Tahdotko sitä? Ja Jumalan Poika suostuu siihen. isä näkee kaiken edeltäkäsin, muta ei koe sitä edeltäkäsin. Hän kokee sen vasta sitten kun se todella tapahtuu. Voi miten se Häneen sattuukaan.

Ajatelkaa Abrahamia ja Isakia vuorella. Mikä luottamus heidän välillä. Isä sitoi pojan alttarin päälle, ja oli jo teurastamassa Häntä. Oi... Taivaan iIä ei teurastanut itse omaa ainoaa poikaansa, vaan Hän teurastutti sen vihollisellaan. Voi kuinka hirvittävää. Mikä luottamus Isän ja Pojan välillä. Isä ei tappanutkaan Isakia, mutta Jumala salli poikansa teurastuksen. Mikä kamala sadistinen syytön tuomio. Ja siitä oli sovittu yhdessä toimin etukäteen, voitko kuvitella sen.

Mikä luottamus Isän ja Pojan välillä olikaan. Mikä uhri se olikaan. Kuinka suuri ja jalo. Mutta ei Jeshua mennyt kultakaupunkiin sen jälkeen kylpylähoitoihin, vaan välittömästi Hän ilmaantui opetuslastensa tykö. Ajatelkaa Hän tuli jäännöksen tykö kuoleman jälkeen kiiruusti. Ei Hän ajatellut omaa etuansa, ei Hän koskaa voisi niin tehdä.

Mitä me olemme, onko meillä oikeus enempään. Kun Jumalan Poika on näin alistunut ja nöyrtyny, mitä me olemme, mitä oikeutta meillä on? Ei me olla Jumalan ainutsyntyinen poika. Jeshualla olisi ollut kaikki oikeus olla aina koroitettu. Ei me olla parempia, ei meille kuulu parempi osa tai osuus kuin Hänelle, ei meille kuulu parempi elämä, ei meille kuulu mikään perempi titteli kuin Hänelle. Ei me voida ohittaa Kuningastamme. Ei me voida olla perempia. Ei meillä oikeuta siihen mihin Hänellä oli. Me ollaan alempia asteikolla kuin Jeshua on, ja kuitenkin Hän tuli alemmalle tasolle kuin kenkään voi tulla.

Jos jollakin on syytä viettää iäisyys nauttien kylpylöistä, pilvenhattaroista, rikkaudesta, niin Jeesuksella olisi sitä. Mutta ei Hän piittaa siitä. Hän vain rakastaa. Ja mekö vain halutaan se osuus ottaa Häneltä, josta Hän itse kieltäytyi. Ei me olla menty ristille, ei me olla synnittömiä, ei me olla Hänen vertaisia, ei meilllä ole oikeutta sen enempään kuin Hänelläkään.

Ajatelkaa - Jumalan Karitsa Immanuel on tehnyt meille Taivasten Valtakunnan, kadut, asumukset, puut, linnut, musiikin, rauhan... ja kaiken ihanan... ihan meitä varten. Kaikki on vain lahjaa. Pelkkää rakkauden lahjaa. Ei kenelläkään olisi oikeutta vaatia yhtään mitään. Ei Jeshua vaatinut Isätä yhtään mitään. Ei meillä ole yhtään enempään oikeutta kuin Jumalan Pojalla oli. Ei ole. Ajatelkaa Jumalan Poika on arkkitehti, ja ihan itse suunnitellut kaiknen tulevassa valtakunnassa jokaiselle, Hän sanoi että menee Isän tykö valmistamaan sijoja meille. Ajatelkaa - ihan lahjaksi. Ihan - lahjaksi. Millainen rakkaus!

Monet vaatii että meillä olis tässä ajassa jo sitä ja tätä.. että olisimme jo tässä ajassa kunnioituttuja ja koroitettuja, maineikkaita ja rikkaita. Mutta ei Jeshua ollut maailmassa rikas, maineikas, kuningas, poliitikko. Ei meillä ole oikeus sen enempään. Kun Maailman kaikkeuden Luoja kieltätyi maailman rikkaudesta, niin meilläkö on siihen oikeus, mekö olemme parempia kuin Hän?

Ajatelkaa kun Jumalan Poika oli maailmassa, niiin HÄnellä ei ollut montaa läheistä. Johannes taisi olla Hänelle se läheisin, joka palvoi Häntä eryisesti. Sitten oli Mariat. Ei tainnut olla kuin vain muutama. Ajatelkaa, Jumalan Poika oli maan päällä, ja ei saanut kokea rakkautta, Hän koki muutaman kautta, hellyyttä, ajtelkaa kuinka orpo Hän oli. Ei Hän pyytänyt mitään inhillistä. Mutta Johanneksen läheisyys, oli varmasti Hänestä aivan mahtavaa. Sitten lopulta JOhannes sai nähdä Patoksella Herran ilmestyksessä ja viimeiset ajat.

Jos haluat todella olla lähellä Herraa, mene Hänen lähelle, niin liki kuin olla voit, ole sellainen kuin olet, ja palvo Häntä. Älä palvo tavaraa, ihmistä, kunniaa, mainetta, rikkautta, unelmaa. Palvo vain Herraa. Haluatko olla Hänen lempiseuraajansa, tee silloin Hänen tahtonsa.

ps. Viime yö oli minulla tosi erikoinen. Itkin koko yön ja kirjoitin itkien tätä ja ylläolevaa yöllistä kirjoitusta. Aivan erikoinen yö. Ikäänkuin sain sisäistä silmävoidetta, että pystyin syvemmälle luotaamaan Jumalan näkökulmiin sisälle, ja se valtasi minut kokonaan, ja vavisten kirjoitin noita tekstejä.

Ps 126:5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
Ps 126:6 He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.