Jos olisit yksineläjä. Et tapaisi ketään tuttua tai ystävää lähiseudulla juuri koskaan. Kaikki ystäväsi on kasvottomia nettituttuja, joista jonkun saatat olla joskus nähnyt tai tavannut. Et käy työssä, etkä oikeastaan missäkään, ellet sitten kaupassa tai virallisilla asioilla. Sinulla ei ole seurakuntaa tai mitään tapaamista uskovien kanssa. Sinä harrastat valokuvasta, kirjoituksien tutkimista siltä osin, kuin ne hyödyttää tuoda muille esille internetissä. Kuuntelet palvontamusiikkia. Pidät yllä keskustelufoorumia, ja olet parin muun foorumin jäsen, joissa olet tuntematon muiden tuntemattomien joukossa. Sitten kun foorumiltasi lähtee pois se, joka oli kumppanisi siinä hommassa, jäät yksin.
     Mitä teet elämäsi suhteen? Ei jää muuta jäljelle kuin yksinäisyys, ja foorumin yksin vetäminen. Ei kirjoituksien tutkiminen kiinnosta, koska ei ole ketään joille sitä jakaa, koska ei ole ketään sitä jakamassa ja siitä puhumassa, ja taas innostamassa edelleen. Sitten kukaan ei hyväksy minun messiaanista elämääni, ja minäkään en hyväksyä pakanakristillistä elämän tyyliä ja perinnettä, joten en voi sellaisten kanssa olla tekemissä.
     Sitten en voi edes saada koskaan aviopuolisoa, koska kaikki on siansyöjiä, materialistisia, ammattifriikkejä, nykyaikaisia, säädyttömiä, lihanpalvojia, medianorjia, Sapatinrikkojia, ihmistenrakastajia ja ruuanporskuttelijoita. Eli elämä on sitten vain ainaista yksinäisyyttä. Ei ole toista sellaista kuin minä ja sen pitäisi olla mies. Ja en voi sitten ottaa sellaistakaan, joka on tossun alla, ja käskettävä "kiltti" selkärangaton mies. Joten turha siitä edes unelmoida, siitä ei koskaan tule mitään. Ei tässä auta muu kuin odottaa sitä että pääsee pian pois ajasta, koska koko elämä on turhuutta ja riesaa.
     Et oikeastaan halua tehdä mitään maailman hyväksi. Haluat vain elää Jumalaa varten, haluat vain täyttää Hänen tahtonsa. Haluat vain palvella Häntä, liikuttamatta itseäsi niin, että lihassa sitoudut johonkin. Et edes halua erityisemmin mitään maailmasta muuta, kuin vain asua turvallisesti, ja että elämä olisi vakaata ja olisi myös piristystä. Olet lapseton ja kärsinyt siitä monia monia vuosia ja kuollut sillä alueella. Olet pirstaloitunut moneen moneen kertaan elämäsi aikana, tullut jätetyksi ystävien taholta. Kukaan ei ole sinua koskaan oikein ymmärtänyt, aina olet jäänyt yksin, et kuulu mihinkään. Et maailmaan, et mihinkään tässä maailmassa.
     Sinulla ei ole yhtään omaa maallista kunnianhimoa olemassa. Haluat vain palvella rahatta ja elää huolettomana ja vapaana. Sinulla ei ole mitään maineen tavoittelemisen tarvetta. Haluat vain että ihmiset näkisivät sinut Jumalan omana, kuvana ja kaltaisena. Kun sinua maailma vaatii ja pakottaa, tulet siitä suuresti ahdistuneeksi. Olet vapaa sielu, identiteetti ja liha, ja sinua ympätään johonkin pulloon. Sinun vapaa erilainen taivaallinen identiteetti yritetään ahtaa johonkin sotkuun ja saada sinun liha aktivisuuteen. Et halua sitä.
     Luin kirjasta juutalaisten suomalaisten historiasta. heitä yritettiin värvätä sotaan, mutta he aina pakenivat sitä. Heitä yritettiin värvätä luterilaisiksi kristityiksi, mutta he eristäytyivät siitä ja heistä tuli tiivis yhteisö, joka ei sulautunut osaksi maailmaa tai kristillisyyttä. Eivätkä he koskaan ole siihen sulautuneet. Eivät Israelilaisetkaan Vanhassa Liitossa sulautuneet maailmaan ja palvelleet vieraita Jumalia. Nykyään uskovat kristityt (eivät Jeshuaan uskovat messiaaniset) ovat sulautuneet maailmaan ja palvelevat vieraita jumalia. Uskova jota yritetään ahtaa maailmaan, hän ei siihen mene innokkaasti vaan erittäin ahdistuneena. Hän on silloin orja, eikä palvelija.
     Jumalan tahdon vastaista on rakentaa maailmaa tai itseä. Tulee rakentaa Jumalan Valtakuntaa. Jos uskova pakotetaan rakentamaan ja kehittämään omaa elämää, tätä maailmaa, omaa maallista tulevaisuutta, hän ahdistuu siitä. Sillä se ei ole Jumalan tahto. Tämä maailma on jo risainen, moraaliton ja pilaantunut. Ei sitä voi uudistaa ja pelastaa. Ihminen ei sitä voi tehdä. Sen tekee Jumala ja Herra Jeshua, kun Hän saapuu ja perustaa oman valtakuntansa tänne maan päälle. Ei ihmisen lihaa voi parantaa, ei sitä kannata viivyttää tai herättää. Se on jo tuhon oma. Ei millään muulla ole tarkoitusta kuin palvella ansiotta Jumalan kunniaksi, se on Jumalan tahto.
     Sellainen tulisi olla maailman kuin on tuhatvuotisessa valtakunnassa maailma tulee olemaan. Silloin kaikki aseet sulatetaan ja niistä tehdään työvälineitä. Silloin ei kukaan elä pakotuksessa, nälänhädässä, sairaudessa, moraalittomuudessa, puutteessa ja vihassa. Silloin ei tienata rahaa, tulla maineelta ja saavutukselta suureksi maailman edessä. Silloin tehdään työtä, mutta kaikki on vapaaehtoista ja ei ole mitään eriarvoista kohtelua ja rasismia.
     Tämä maailma on tuhatvuotisen maailmaan verrattuna ääripäässä. Ihminen on jumaloitu, eikä Jumala. Ihminen ottaa ja haalii, eikä anna. Kaikki on niin väärin! Miten kukaan uskova voi ihannoida mitään tässä maailmassa olevassa kulttuurissa? Se ei ole Jumalasta. Se mikä on Jumalasta, se on ikuista ja se on taivaallista. Sen tulisi olla esikuvamme, saavuttamisemme lähde, sen tulisi olla meidän tavoitteemme. Sen Taivaallisen identiteetin tulisi tulla meihin joka nurkkaan juotetuksi (kullan tavoin), niin että meissä ei olisi osuutta ja tilaa maailman mieleen ja asenteeseen.
edit