Onko sinulle joku koskaan sanonut, että hän rakastaa sinua, mutta käyttää sitä sanaa keinosanana, saadakseen otteen sillä sinuun? Tämä joku myös osoittaa sinua kohtaan vihaa, katkeruutta, syyllistämistä, ehdollistamista ja kontrollointia - miltä sellainen mahtaa sinusta silloin tuntua? Ajattele näin - miltä mahtaa Jumalasta tuntua, kun sanomme Häntä rakastavamme, mutta siltikään emme kunnioita Häntä, emmekä kuuntele Häntä, emmekä omaksu Hänen Sanojansa, vaan ylenkatsomme Häntä? Eikö se olekin vain Hänen pilkkaamistaan ja silloin Hän ei kuuntele sellaisia hokemia? Voisiko rakkaus sanan sijalle tällöin asettaa jonkun toisen sanan ja mikä se olisi, että se olisi avain?