Taivas, sinun edessäsi olen kuin suolainen syvä vesi,
kun luot valosi minuun, ei löydy minussa pohjaa ja syvyyttä.
Niin tutkimaton en sinun luotaava työsi minussa, etten
löydä mitään pohjaa itsestäni, ihmettelen vain sitä ikävän
ja kyynelien määrää, mikä täyttää aina minua kuin
merta vetoisuudessaan. Sinun eteesi, sinun eteesi -
oi Luojani levittäydyn, kuin suolainen vesi.

Hiun suolassa, sisimpääni janottaa enempi ikävän halu. Nousta
meren keskeltä, ja olla sinun tykänäsi, joka sateen annat alas,
sisimpään, ja tiedät suolameretkin, mistä ne muodostuvat ja
kuinka ne syövyttävätkään pois katoavan raudan. Miten syvä ja
sininen se onkaan, kun sinun valokeilasi osuvatkaan minuun.
Tulen tykösi, kun luot katseesi sisimpääni, tulen sinun
eteesi, kun sinun säteesi luovii minua, ja niin minä hetken
ajan saan kokea ihanaa hehkuasi, kunnes valosi saan
sisimpäni kirveltämään, suolan tarttuessa minuun kiinni.

Mereni on tyyni, saavuttanut sellaisen pohjattomuuden,
että en halua tuhaan aiheuttaa kaaosta, sillä mitään
ei siitä paljastuisikaan alta, vain pohjattomuuteni. Olen
sun Herrani, olen sun omasi Pyhä. Sun olen Pyhä, omasi
olen ja en halua olla vahva ja en halua olevainen, vaan
tahdon, jaa kaikkeni, jaa kaikkesi, minä olen sinun ja sinä
minun ja minussa. Ylistetty Jeesus, Ylistetty Jumalan henki,
Ylistetty Isä Kaikkivaltias. Sinulle Kunnia ja Ylistys.

Isäni, sinä olet lohtuni, ja turvani, mitä yksinäisempi olen,
sitä enempi turvaan Sinuun, sitä enmpi sua kaipaa. Sitä enempi
sinuun samaistun Jeesus, mun Herrani, mun Paimeneni. Isä,
en tiedä mitä varten elän, muuta kuin Sinua varten. Isä en tiedä,
pitääkö minun mitään, koska sinä tahdot minun pitäytyvän
Sinussa itseni. Tämä Isäni, on Pyhän hengen tuoma rukous-
runo, sillä en osaa itsessäni runoilla ja ylistää sinua kauniisti.
Isä minä rakastan Pyhää Henkeäsi, kohtaa minua Herra!

Minä ikävöitsin ja en saanut taaskaan sanottua tyhjilleni,
itseäni, vaan sen olevaisuus pysyy minussa aina. Ja minun
ikäväni tiedostaminen väsyttää minut, saa minut hiljenemään
ja etsimään sinua Jeesus. Saa minut unohtamaan tämän
maailman sidokset, jotka tulisivat tärvelemään sisintäni.
En kaipaa myrskyä, se tulee jos menen sinne minne ei pitäisi.

Sinä Jeesus olit veneessä ja nukuit, kun oli myrsky. Mutta sinä
asetit myrskyn Sanallasi. Isä, Sinuun katsomalla kaikki tyyntyy
ja rauhoittuu. Meren alla syvässä saattaa olla pyörteitä ja
virtoja, mutta pinta on tyyni ja heijastava sinusta Luoja. Sinä
asetat Sanallasi myrskyt ja meren. Maailma pauhaa, ja
elää kaaoksessa, mutta sinussa on rauha, ja minä hiun
kun vuodan suolaa ja vettä virtana, sillä olen siinä kokonaan.

Kuka muukaan voi syvää merta asettaa kuin olevaisuuksien Luoja?
Kuka voi tutkimattomien merten syvänteiden arvoituksia tuntea?
Kuka muu kuin Hän joka on Minussa, ja kenessä minä olen?
Joka on alusta ollut ja tulee muuttamaan minut uudeksi vielä.

Tämä oli siis rukous Pyhän Hengen vaikutuksessa.
Ei järjellistä ollenkaan tosiaankaan.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=269825&start=240