Eikö tunteet ole ihmisellä aina erittäin janoiset? Mitäpä jos me ruokimme itseämme tunteiden mukaan, eikö se ole himoa? Jos ruokakaupassa, järki joutuu hirveään sotaan tunteiden kanssa, ja kieltämään itseään ottamasta sitä ja tätä. Mutta kuitenkin tunteet voittaa, voi olla että tulee tehty joku kompromissi kaupassa. Mutta silti on vihollinen voittanut, se joka kaataa periaatteet nurin. Raamatussa lukee että jos teet jotain omaa tuntoa vastaan, se on synniksi. Jos siis tekee jotain niin, että siitä tulee syyllinen olo, se on syntiä.
     Tunteemme on aina nälkäiset, ja ne janoaa koko aika ruokaa. Kyse on rakkauden, turvallisuuden ja hyvänolon tunteen saamisesta sisälle. Mutta ei sitä voi tehdä syyllisyyden kustannuksella. Silloin siitä tulee kierre, synnin kierre. Kun meissä on niin suunnatonta janoa ja nälkää, saavuttaa rakkautta, niin meille on olemassa toista ruokaa ja juomaa tarjolle. Se on Jumalan antamaa. Kun sitä juomme ja syömme, emme enää janoa milloinkaan, se ei koskaan lopu kesken. Näinhän Sana sanoo?! Silloin synninhimo lakkaa.
     Voimme himoita toki Jumalaa, koko sydämestä, mielestä ja sielusta. Mutta ei mitään joka olisi Hänen korvike, sillä se olisi epäjumalanpalvelusta, ja siten syntiä. Pitäisi siis toisin sanoen kyllästää itsensä Jumalan Hengellä ja Sanalla, ja vasta sitten mennä ruokakauppaan heräteostoksille. Tai koettaa sen jälkeen katsoa televisiota. Ei taitaisi onnistua.
     Heräteostoksilla käynti on syntiä, se on hyvään onneen luottamista (tai sitten voi olla niin että Jumalan johdattaa). Mutta ei niin että tunteet johdattavat meitä. Kun ihminen menee kauppaan kierrokselle, niin hän ei mene sinne ostamaan mitään, vaan katselemaan silloin kun on Jumalan antamasta heräteostos suunnitelmasta kyse. Mutta kun ihminen menee omille heräteostoksille, hän on kuin hypnotisoitunut ja täysin hankkimisen transsissa kontrollin menettäneenä.
     No niin, mihin sitten varsinaisesti tunteita tarvitaan? Eikö vain siihen että me tavoittelemme Jumalaa? Tai että me annamme tunteet Hänelle ja Hän käyttää niitä Pyhän Hengen kautta. Ei niin että ne olisi lihallisia ja pimeitä, vaan ne olisi hengellisiä, puhdistettuja ja valkaistuja. Tunteet nimittäin heijastavat sieluamme ja pohjiamme, ja ne paljastavat meidän lähteemme tai puutteemme. Se mikä nousee ihmisestä, se on etovaa. Se mikä tulee Jumalasta, se on Pyhää. edit