Hoen jatkuvasti että minun elämälläni ei ole tarkoitusta. olen vain alamäessä. Menen vain taaksepäin. Jollittelen menneisyyden ja utopistisen tulevaisuuden välillä. Kun olin ylistyskukkuloilla vuosi sitten, pyysin päästä pois maailmasta, sillä tiesin että sitä ei loputtomiin kestä. Silloin olisi ollut hyvä hetki kuolla. Silloin olin puhdas ja täynnä taivaallista hurmaa. Olen vihainen, tässä minä nyt olen. Nyt en voi enää kuolla, sillä tunnen että kaikki hyvä katosi. Silloin aiemmin olisin ollut kirkas taivaan olento, nyt olisin pimeä valo. Olen vihainen, kun olen elossa täällä. En halunnut tätä. En koskaan pääse enää palaamaan ensirakkauteen. En koskaan tunne olevani puhdas pyhä Jumalan lapsi. Silloin olisi pitänyt kuolla. Silloin olin valmis. Nyt en ole. Nyt ei ole voimaa elääkään.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />