Minä koen että laitan tähän vielä oman uskoontulo-todistukseni, minun täytyy se laittaa. Tämän olen kirjoittanut äskettäin, jos se voisi sinua - kuka tahansa joka olet - rohkaista eteenpäin:

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Tulin uskoon Helluntaikonfrenssissa Hattulassa 1989 juhannusaatonaattona noin 22.00. Eli sapattina. Siitä jonkun muutaman päivänä päästä täytyin kotona yksin Pyhällä Hengellä ja sain kielet. Kasteella kävin elokuun alussa ja liityin seurakuntaan samalla. Synnintuntoon ja Jumalan voiman alle tulin toukokuun joinakin päivinä, ja olin kolme päivää Jumalan Voiman alla. En nukkunut ja olin aivan täynnä Jumalan Voimaa, ja se pelotti todella paljon. Sitten kolmen päivän päästä se hellitti yllättäen, ja olin aivan fyysisesti vapiseva. Ja tiesin että Jumala on ja minun tulee pelastua. Ja odotin joitakin viikkoja kärsimättömästi sitä tilannetta, jossa saan antaa itseni Jeesukselle.

Sen verran ylpeä olin että en halunnut sitä kertoa kenellekään. Halusin tulla uskoon ensin ja sitten kertoa. Vaikka mieli olisi tehnyt. Konferenssimatka oli kauhean kauhean kiduttava, kun heimo Enbuskan laulut soi autossa, ja tuntui kuin vain itketti, ja piti koko aika, vaan olla pokeri että en paljasta mitään. Sitten konffassa, eka kokous piti mennä sitten tädin kanssa, kun hän halusi, ja siellä jouduin väkisin myös olemaan pokerinaama. Kunnes tuli se myöhäiskokous, mihin hän ei viitsinyt tulla. Ja siellä itkin kaksi tuntia, kokouksen alusta loppuun asti. Ja menin rukoustelttaan, ja synnit julistettiin anteeksi, ja oli vaikea tajuta että noinko helppoa se on. Ja vakuutettiin että siinä se on. Ja sittenpähän se tuntui menevän perille. Ja siitä minä pinkasin juoksuun ja kertomaan, oikeastaan kertomisesta ei tullut mitään aikoihin, mutta se näkyi ja paistoi.

Uskoon tulo sysäys oli yliluonnollinen ihme. Jumalan voima tuli jäseniini, ja aivan päätä myöten täytti ruumiini ja en todellakaan ollut itseni oma silloin. Se oli pelottavaa. Mutta olen kokenut Jumalan läheisyyttä paljon uskoontulon jälkeenkin, mutta ei ole tarvinnut pelätä. Hän on vahvempi kuin ruumiini ja vastustuskykyni. Minä en uskonut ikinä ennen sitä kokemusta että Jumala voi todella olla ihmiselle todellisen koettava ja voima. Luulin että usko on on vain aate. Ja sellaista en ikinä halunnut. En halunnut kuollutta Jumalaa, vaan elävän. Ja hän on ELÄVÄ! Totisesti! Lapsuuden olin vilpittömässä lapsen uskossa, ja tykkäsin Jeesuksesta, ja Häntä esittävistä kuvista. Ja pyhäkouluista. Mutta en vakuuttunut yliluonnollisen todellisesta Jumalasta silloinkaan. Vaan Hän oli etäinen, johon piti päässä pinnistää ja keskittyä.

Uskoontullessa vapauduin tupakasta kertaheitolla. Se vaan unohtui! Aski jäi kotia, ja usean päivän jälkeen hoksasin, että olinkin siitä tavasta irti. Kotiin tultua tein pikku testin, ja sain hirvittävän ärsytyskohtauksen. ja vedin ne pöntöstä samantien alas. Että semmonen minun uskoontulo stoorini oli lyhykäisyydessään. Ja siitäpä on alkanut vaikea kulkuinen tie... milloinkahan muuten mahtaa helpottaa???

Kun olin tullut uskoon. Minulla oli myös epätoivoinen tarve saada täyttyä Pyhällä Hengellä. Se oli elämää tärkeämpää ja itkin 3 tuntia eräänä aamuna, että anna minun täyttyä. Minun piti mennä töihin, mutta sisäinen huutava kaipaus pakotti minut jäämään kotiin ja itkemään Herran puoleen että Hän kastaisi minutkin Hengellään. Ja sitten vaan aloin puhua kielillä. (kannatti valita ensin Herra, eikä työ) Ja taas olin innoissani ja hyppelehdin. Enkä uskaltanut lopettaa sitä, jos se lakkaa, ja uloskaan en uskaltanut mennä, jos vaikka en saa sitä stopattua. Olin niin malttamaton tästä asiasta. Puhelinta minulla ei silloin ollut, joten pääsin vasta muutaman päivän päästä siitä todistamaan tästä ihmeestä.

Ja uskoontultua olin tosi malttamaton menemään kasteelle. Odotin ja odotin. ja seurakunta kituutti kituutti ja vitkastutti. Ja minua ärsytti. Olisin vaikka heti mennyt. ja halusin ehtoollistakin, muttan ensin piti olla kastettu ja seurakuntaan liitetty. Nuo asiat todella kidutti minua. Kun olisin heti ollut valmis. No halusivat koetella olenko uskossa tms... Ja tosiaankin sain puhua uskoontulostani eli todistella koko sen kesän ajan kaikissa mahdollissa telttakokouskampanjoissa. Alkuseurakunnan aikana ei vaan vitkasteltu. Mutta silloin oltiinkin tosi radikaalisia.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Älä sinä uskova, anna periksi, älä anna lihalle periksi. Älä tee kompromissia. Älä sorru. Et ole vahva, hallitsemaan itseäsi, ellet ole erityisen paatunut ja kova. Mutta vain Herra on vahva sinussa. Nojaa ja luota Häneen, älä itseesi. Turvaudu Häneen, älä siihen mikä on mennyttä. Etsi Herraa. Kun joku elämäsi tilanne on vaikea, niin mahdollisesti sinulle nousee mieleesi joku korvike. Joku mihin haluaa vaan upota.. älä tee sitä! - älä tee sitä!

Kuule, sinä saat omistaa Herran rakkauden ja Sanan. Sinä saat ottaa Hänet kokonaan sydämeesi ja täydeksi korvikkeeksi. Sinä todella saat. Älä pelkää Jeshuaa.. älä pelkää Jeesusta. Älä pelkää että oirehdit sielullasi, älä pelkää itkua, älä mitään, Hänen kasvojensa edessä. Pysy Herrassa. Jeesus on ristiinnaulittu sinun edestäsi, ja minunkin. Hän parantaa. Jeesuksen veri on lunastanut sinut. Älä turvaa itseesi, älä maailmaan, vaan Jumalaan.

Pysy Herrassa - niin olet vahva! Et ole vahva muutoin. Kaikki muu vahvuus on paatumusta ja sydämen kovuutta. Ilman kumpaakaan voimaa, olet huojuva puu, jota tuulet riepottaa. Valitse Jeshua! Valitse Jeesus! Tänään - tänään... tänään.. Tuhoa tänään synti elämästäsi, laita pois se mikä on sinulle syntiä. Tuhoa se! - älä kylvä, säästä tai myy sitä -vaan tuhoa se! Hajota se korvike. Älä anna ja jaa sitä. Vaan tuhoa sen juuri järjestään. Tee se! Tee se Jeesukseen nojaten.

Älä tee mitään kompromisseja lihan ja vihollisen kanssa. Jeesus rakastaa sinua. Taivaan isä rakastaa sinua. Usko että Jumala on vahva. Tälläistä tällä kertaa, mutta sydämestäni nämä asiat oli sanottava. Ole rohkea, älä katso itseesi, älä viholliseen, älä ihmiseen, älä pintaan, älä taaksesi, vaan Jeshuaan (Jeesukseen). Uskossa on kyse siitä, että uskot Jeesukseen ja Hänen mahdollisuuksiinsa, etkä omiin mahdollisuuksiin, sillä ihmisen mahdollisuudet ovat niitä mahdottomuuksia ja esteitä, jotka pitää panna pois nurin.

http://vuodatus.net/site/control/editblog?id=272398&start=190