Hyväksi ja todistetuksi koettu keino. Katsoa jotain ihmistä, ja pyrkiä olemaan vielä moraalisempi tai sukupuolisempi kuin vertailukohde. Nainen voi katsoa naisten hiuksia, housuja, hameen pituutta, ja pyrkiä olemaan itse naisellisin, kilpailemaan siitä. Muut ihmiset ovat silloin tietämättä opettajia, vaikkakaan kaikki eivät hyvänä esimerkkinä. Voi olla vuosien prosessi omaksua uusi naisellisuus, mutta kyllä se siitä. Mutta miten näkökulman saa tuotua myös muiden tietäväksi, vai ovatko he ihan sokeita? Sokeuteen se viittaa, koska itse olen ollut aikoinaan sellainen.

On olemassa seksikkyyslinja, naisellisuuslinja ja maskuliininen naiseus. Nykyään naiset sekoittaa seksikkyyden naisellisuuteen, vaikka ne voidaan pitää erossa toisistaan. Eikä silti nainen ole huonosti laittautunut kun on naisellinen. Seksikäs ilmaisu tuo esille mahdollisimman rohkeasti paljasta ihoa, eroottisia muotoja sekä sen myötä flirttailevaa tyyliä. Maskuliininen naiseus pitää sisällään tyylin, joka on yhteistä miehelle ja naiselle, ja joka voi olla myös aika junttimaista.

Pyrin välttämään jatkuvasti maskuliinista ja seksikästä linjaa ulkoisesti. Kuitenkaan nainen ei voi välttää itsessään olevaa, ja huokuvaa aistillisuutta. Mutta naisellisuus pehmentää sitä, jolloin se pysyy aika neutraalina. Yleensä tehokas keino kaikkeen elämässä on noteerata asioita, ja sanoa itselleen, tuollaista en halua, vaan enemmän tätä jota minulla jo on. Aina ihminen voi muuttaa asioita itsessään sellaisiksi, joita muilla ei ole. Ihmisen yksi mielenkiintoinen seikkailu on lähteä löytämään se äärimmäinen harvinaisuus, joka ei ole yleistä. Ja kantaa se yllään joka päivä.

Ikävä seikka vertailussa on se, että ei voi arvostaa sitä toista linjaa. Ihminen on sitä mitä hän tuo esille ulkonaisesti tai miltä hän näyttää. Ei kukaan voi laittaa ristiriitaisesti itseään, tai se on hyvin nöyryyttävää tai häiritsevää hänelle itselleen. Ihmisen sisäisen kehityksen voi todeta hänen ulkonaisista ominaisuuksistaan; hänen itsekunnioituksensa, halveksimisensa, moraalinsa, arvostuksensa, luonteensa. Itse olen tullut siihen loppupäätökseen, että naisen täytyy olla yhtä linjaa koko päiväisesti, ollakseen tasapainoinen persoona. Juhlavaatteet sekä arkivaatteet voi olla yhtä naisellisia. Ei tarvitse aina olla juhlavaatteissa, vaan naisellisesti.

Kuitenkin vaikka on saavuttanut elämässä naisellisuuden lakipisteen, se ei tarkoita sitä asiaa että hän on myös kaikilla elämän osa-alueilla täydellinen. Hänelle juuri tämä naisellisuus voi olla hänen elämänsä täydellinen alue, ja muissa hän ei saavuta täydellisyyttä, tai sen saavuttaminen on vielä keskeneräistä. Se mikä on keskeneräistä, se luonnollisesti aiheuttaa ristiriitaa hänelle.  Näin ollen ihmisellä on aina elämässään jotain kehittämisen alueita. Lähtökohta ihmisen minuudessa, on heijastaa sitä ulkonaisesti, ja kantaa se yllä. Ihmisen identiteetti ei ole verrannollinen mihinkään niin paljon kuin hänen ulkonaisiin linjauksiinsa.

On kuultu sanonta "seura muuttaa kaltaisekseen". Näinhän se on. Mutta se voi myös toimia toisinkin päin. Ihmisen täytyy vain tehdä mielessä toisistaan eroava valinta, alkaako hän ihailla vai alkaako hän kritisoida. Kritiikki puhuttaa häntä itseään ja se on hänelle kehitysmahdollisuus itsenäiseen naisellisuuden löytämiseen. Mutta ihailussa hän omaksuu muiden linjauksia, tai vahvistaa itsessä jo niitä puolia, jotka ovat yhteisiä hänelle ja muille. Kritisointi ei ole toisten paheksumisen tarkoituksenhakua, vaan se on itsensä kehittämisen ja  omaksuttujen asioiden vahvistamista.

Vuoden 2000 aikoihin olin Turun helluntaiseurakunnassa. Olin aika ylipainoinen ja hain omaa identiteettiä vahvasti. Olin aika maskuliinis - seksikäs linjaltani. En ymmärtänyt naisellisuutta silloin.  Mutta joku vanhemmistoveli tuli siunaamaan ja rukoili että minulle avautuisi naisellisuus. Silloin ihmettelin asiaa kiusaannuin ja loukkaannuin vähän siitä mielessäni. Mielestäni olin naisellinen lyhyessä hameessa ja väljässä halvassa teepaidassa. Mutta nämä asiat toteutuikin vuosia myöhemmin. Olen ajatellut että se rukoilija toi esille profetaalisen aiheen. Aika tuli muutokselle myöhemmin.

Tässä ajassa naiset eivät tule 100%:n naisellisiksi ehkä koskaan, koska heillä ei ole tarvittavaa keinoa saavuttaa sitä. Sen voi saavuttaa kritiikillä epänaiseutta kohtaan (kuten jo kirjoitin edellä), tai sitten ihailulla tosinaiseutta kohtaan. Naisellisuuteen kasvattaminen täytyy aloittaa jo pikkulapsesta asti. Tyttöjen pitäisi saada pitää se prinsessa-tyyli vapaasti teini-ikään asti, jos mahdollista. Siitä se kehittyy naiseudeksi.  Myös pitäisi olla riittävää opetusta jo lapsesta asti naiseudesta, sen syvällisyydestä ja pinnallisuudesta, kuinka ne tukevat toisiaan. On paljon tärkeämpää kasvattaa ihminen omaan sukupuoleensa (NAISEUS), kuin seksuaalikasvatus (SEX

Seksuaalikasvatuksessa ei ole kyse ihmisen minuudesta, persoonasta, identiteetistä. Siinä on kyse toiminnasta, ja se on teoreettista valmentavaa opetusta, joka välittömästi aktivoi ihmistä. Sellaisesta tulisi luopua, ja ottaa sen sijalle opetus jossa kasvatetaan tytöistä naisia ja pojista miehiä. Ihmisen aktiviteettia ei tule kasvattaa ja valmistaa. Vaan ihmisen pysyvää persoonaa ja identiteettiä, koska se hallitsee toimintoja. Nykyään valitettavasti lapsia ja nuoria ei kasvateta, vaan heitä hajoitetaan. Ihminen ei olekaan yksi persoona, vaan hänet on pilkottu moneen osaan, jota ohjaa toiminnot, eikä hänen oma persoonallisuus ja identiteetti.

Koulumaailma muokkaa lapsen ja nuoren, siksi hän tarvitsee vahvan naisellisuuden ja miehekkyyden esikuvan kotielämässä. Vanhempien poissaolo kotoa, työkeskeisyys, harrastuskeskeisyys, on pois lapselta. Lapsi ja nuori pitää saada ajattelemaan asioita kriittisestä näkökulmasta mahdollisimman varhaisesta asti. Uskovan lapsen voi saada varsinkin Raamattuun nojaten välttämään pahoja asioita, koska hän näkee niiden kritisoinnin kehitysmahdollisuutena pyhyyteen ja puhtauteen. Jos hänellä ei ole tätä näkökulmaa, hän väistämättä omaksuu "pahan seuran" tavat.

Miehen ja naisen pitäisi mennä avioliittoon (=parisuhde!) vasta kun he ovat kummatkin päässeet naiseuteen ja mieheyteen omana sukupuolenaan. Jos he ovat muuta, se parisuhde alkaa hajota hyvin äkkiä. Teini-ikäisen tulisi olla kasvatettu tähän päämäärään valmiiksi. Mutta nykymaailmassa se on mahdotonta tai harvinaista. Tämä asia on nr. ykkönen kaiken muun edellä, koska vasta sen perusteella tapahtuu oikeat valinnat, toiminnot, oikeassa järjestyksessä ja oikeassa moraalisessa arvojärjestyksessä. Silloin ei tapahdu vääriä ratkaisuja ja toimintoja, koska siihen sisältyy kunnioitus, arvostus ja velvollisuus. (eikä kunnia, ylpeys ja ahneus!)