Paljon minulla olisi omaa kommentointia tunneälystä, verrattuna esim. matemaattiseen älyyn. Joka tapauksessa, jollakin ihmisellä voi olla monenlaista älyllistä lahjakkuutta, minulla on valtavasti tunneälyä ja jatkuvaa siitä kumpuavaa tutkiskelua ja analysointia, toisella taas on matemaattista tilaa ja aika käsitteitä kohtaan olevaa loogisuutta ja oivaltamista. Moni asia on mahdollista vasta jos on itsellä tarvittu määrä muistia. Toisilla on numeromuisti, toisilla, elämysmuisti, toisilla mielikuvamuistijälki. Mutta kaikilla taipuvuuksilla on kuitenkin sama periaate tai kaavio jota ihminen noudattaa:

Heltiämättömyys, haasteellisesuus, määrätietoisuus, luovuttamattomuus, tavoitteellisuus, tulkiminen, vertaileminen, palailu, purkailu, hiominen, toistelu, uudistaminen...
Joten jos ihmisillä on eri lahjoja, ja älyn ei taipuvuuksia, niitä pitäisi arvostaa toisten. Kaikki näkemykseni mukaan noudattavat samaa linjaa. Vaikkakin toinen näkemys on abstraktinen, toinen objektinen, kolmas verbaalinen ym.. Mikään ei kumoa toista, kaikki ne on arvokkaita. Kaikki rakentaa. Jos ihminen ymmärtäisi itseään, niin hän kehittäisi omaa viisautta ja alkaisi arvostaa niitä ominaisuuksia itsessä ja muissa, mitkä on älyn eri mukana tuomia erityisosaamisia ja lahjoja.

Usein ihminen joka ole tietyllä ominaisuudella sisäänrakennettu, pitää yksinkertaisena kovin sisällistä ihmistä. Koska sisällisesti älyllinen, tutkii kaiken aikaa asioita, nilllä tapumuksilla ja kyvyillä mitkä on hänessä. Ja kehittää itseään siinä samalla. Itse ollessani hyvin tunneälyllinen, mietin jatkuvasti elämää, vertailen ja summittelen, koko aika. Missä olenkin teen ja suoritan sitä. Uskon että matemaattisen älyn osaava persoona, laskee koko aika tilavuuksia ja sääntäjä mielessä ja pohdiskelee parasta ja suorinta tietä luoda mahdollisimman monimutkainen kaavio ja ymmärtää sen lopputulos. Ja aina motivoida ja haastaa itseään. Kaikilla älyn osa muodoilla on sama kaavio, se pyörii ja pyörii.

Siis, kysyn, voiko kaksi eri älynominaisuudella vahvasti varustettua persoonaa täydentää toisiaan? Mikäli toinen on objektiivinen ja toinen on vahvasti verbaalis-älyllinen.? Voiko tunneälyllinen elämän objektiivsuuteen, luoda siihen, värin ja tunneulottuvuuden mukaan? Entäpä voiko kovin objektiivis-lahjakas, tuoda tunnevoittoiselle, enemmän konkretiaa. Voivatko ne jalostaa ja hyödyllistää toisiaan?

Miten jos on kaksi saman kaltaista vahvasti samaan suuntautuvaa lahjakasta? Tuleeko kenties kilpailu, vaiko toisen mitätöintiä. Rakentaako se vai hajottaako? Arvellakseni se pidemmän päälle hajottaa. Koska ihminen on kyllästyvä tyyppi. Ja haaste on siinä että saavuttaa tavoittamatonta, siis sellaista ominaisuutta, mitä itsellä ei ole. Ja siinäpä on haaste, alkaa ymmärtää dynamiikkaa tai kollektiivisuutta, henkisyyttä. Mutta jos niin onkin että tunneälyisen haaste on selvittää kaikki toisen olemuksesta, ja objektiivisen kaivaa, kaikki käsitys ja teoria tieto toisen mielestä, niin tapahtuuko hiontaa, vai eriääkö sellaiset toisistaan kauemmaksi?

Tosin itse huomaan, että minussa on muutakin kykyä, mutta numerologia on vaikea asia. Kaikki luova ymmärtäminen, joka perustuu visioihin, aisteihin on hyvin vahvaa. Ja se miten on monia eri taipumuksia, ynnä erilaista muistia, se tuo laajaa avaruutta ja rikkautta, ymmärtää monenkaltaisia ja suuruisia arvoituksia. Esim. jolakin voi olla vahva numeraalinen muisti, toisella vahva musikaalinen muisti, toisella vahva sisäisen tunteen tuoma muisti, jonka voi mielessä saada palautuneeksi, ilman siinä menneessä hetkessä olemista. Ja kun sitä miettii, niin välittömästi, alkaa sen asian prosessointi ja luonti, ja siihen mielellään uppoutuu. Joku voi vaikka yöllä kesken unia saada luovuuskanavansa kautta tyhjennettyä sen mikä on koostunut mielessä valmiiksi paketuksi.

Kun tarpeeksi miettii,niin tulee asiat yhdisteltyä monitahoisesti ja asioista tulee johdonmukainen kokonaispaketti, jonka voi esillle tuoda ja tarjota. Voiko silloin edes pitää ikkunaa auki, ja ottaa mahdollisia esityksiä vastaan, vai onko se aivan oma projekti, sitä en tiedä. Vain se jolla on sama älykkyyden erikoislahja, kokee kiinnostusta ja ymmärtämystä sen kaltaista toteutusta ja kaaviota kohtaan, mikä häntä itseään kiinnostaa.

Oli eri asteikolla tai ei, niin aina oppinen ja työstäminen jatkuu. Esim. minun tulkintoja ei kaikki ymmärrä. Ne menee ohi, ja niitä pyydetään perustelemaan ja selittelemään. Se on ymmärrettävää, kaikki ei ole samnlaisia. Kukaan ei ole lahjaton tai huonompi, jokaisella on kykyjä. Jokaisen tarvitsee ne omaksua ja arvostaa niitä. Niiden avulla elämä on helpompaa. kaikki eivät ymmärrä kaikkia, niin ei pidäkään. Jokainen ei ymmärrä teologiaa. Toisia taas se kiehtoo. Oman näkemykseni mukaan paras symbiooisi tulee jos on kaksi eri lahjakkuustyypin omaavaa partneria varustettuna lievemmillä yhditävillä asioilla. Jolloin on paljon yhteistäkin ja myös sellaista mikä on omaa ja mitä toinen voi rikastaa ja täydentää.

Sanoisin vastauksena että en voisi ikinä kuvitella ottavani älyllisesti heikomman tasoista miestä kuin itse olen loppuelämäkseni. Tai jos mies olisi kovin tunteellinen, niin siitä tulisi katastrofi. Arvostaisin itse ainakin vahvalla egolla vahvistettua henkilöä, jolla pitkäkantoinen näkemys on vahva. Ja johon voi luottaa, sillä itse olen ailahtelevainen. Muu olisi kauheaa. Myöskin kaikki epätoivoiset ja huonolla itsetunnolla varustetut henkilöt nostavat niskavillani pystyyn. He eivät tarjoa minulle motivaatiota ja he eivät yksinkertaisesti kiehdo ja ole minulle löytöretkiä ja mielenkiintoisia tutkimuskohteita. Vain ja ainoastaan, leijonamielisiä kykenen katsomaan ylöspäin ja heitä ihailemaan. Mutta eri asia onkin, olenko siinä tasolla, että kelpaan sellaisena kuin olen. Vaikka tosin, itse olen tiettyihin kompromisseihin valmis. Ja monia muutos ehdotuksia mielelläni otan vastaan.

Olen kaiketi tosi rohkaistunut ja myös hyvin imarreltu, jos minua johdatetaan itseni vuoksi tekemään jotakin edustavuuteni tähden, ja haluan sen huomioda, vaikka en nyt itseni tähden, mutta kehoittajan tähden, sillä vaikka nyt en näe, niin kun joskus palaan näkemiseen mitä ei ole koskaan voinut nähdä, niin loppujen lopuksihan se on itselle suunnatton helpotus. Tosin voi olla hyväksikin että lankeaa joskus heikkoudessaan jonkun toisen sanoihin ja tulee määrätyllä tavalla sitoutuneeksi tai riippuvaksi henkilöön joka on ponnahdus, johonkin tavoitteeseen joka tuo saavutuksen itselle todeksi sekä pitkäkantoisen että paremman ja näennäisemmän lopputuloksen kuitenkin etupäässä itselle. Vaikka joskus tarvitaan ihmissuhteita, ja niiden koukkuun jäämistä, ja niistä kuinkin saa jonkinlaisen hyödyn ottaa irti.

Jos siis on kyllin älykäs ja samalla rohkea ottamaan selvistä ajatuksista toisen näkökulma ja taivaltamaan eteenpäin, ollen toisen silminä ja ajatuksina, kuten että näkisi itsensä toisen pelistä. Sillä kuitenkin me olemme ihmisinä tässä maailmassa aisteinemme ja fyysisesti. Tullaksemme kiehtoviksi mullakin tavalla kuin älyllisesti, niin tarvitsee usein elämän hohdon ja sen säilyttämisen tähden olemaan valmis tekemään uhrauksia, silä todellisesti ne ovat kumpuavia asioita jotka tekevät elämästä monipuolisemman, kauniimman, vivahteikkaamman ja eroottisemman.

Sisäisillä voimavaroilla silti kuitenkin kuljetaan tämä elämä ja muu on maustetta ja höystettä, omaksi sekä toisemme riemuksi ja iloksi. Minkä Jumala on meille suonut, sitä älkäämme särkekö ja rikkoko. Vaan sitä vaalitkaamme ja se erottakaamme arvolliseksi. Vaikka siis olisimme yhteiselon symbioosissa, tulisi olla Jumalan edessä nuhteettomat, kaksi ja yksi. Yhtä lihassa ja älyllisesti kaksihaaraisia ja toisia tukevia oksia yhdessä Kristus pohjaisessa puussa, mutta toisia kunnioittavia ja arvostavia. Näin tässä tämä. Omasta ajatusmaailmasta syntynyttä tutkielmaa tässä ja nyt.