Jos spekuloi pelkojen syitä ja taustoja, asioita selvenee, mutta niiden toteaminen ei niitä poista, eikä myöskään tulevat pelkotilat esty sillä. Katsomalla uskossa Jeesukseen, on vain ainoa keino päästä irti menneistä ja tulevista peloista. Sillä luottamus Jumalaan, ei anna mitään sijaa epäilylle ja sen sivussa pelolle, joka voi hallita elämää. Kuvittele lapsi. Jos se pelkää kiusaamista. Ei surkuttelu poista pelkoa tai taustojen kaivelu. Isään luottaminen kyllä, ellei hänkin elä peloissa. Mutta yksi keino on usuttaa ihminen pelkojensa aiheuttajien kimppuun, ennen kuin ne valtaavat hänet.

Ennaltaehkäise tai luota Jumalaan. Ihmisen sisin on ilman Jumalan läsnäoloa pelkurimainen, kateellinen, katkera ym. ja sai on aina oleva niin, ellei lopeta itsensä spekulointia. Aina löytyy huonoa, mitä enemmän itseä tutkii saa sen huomata. Tutkiessa ahdistus ja huonous lisääntyy vaan. Jumalassa on pelkkää hyvää jos Hänessä elää, ja Häntä tutkii, alkaa muistuttamaan Häntä. Jos itseä tutkii, tulee vaan enemmän kurjempi olo. Voi hyvänen aika! Jumala parantaa ihmistä rakkaudellaan, läsnäolossaan. Silloinkaan ei tarvitse itse kaivaa sisintään. Pyhä Henki koskettaa, mutta suojaa koko aika samalla sielua, eikä ihminen sen tähden menetä Jumalan läsnäoloa ja siunausta. Jos ihminen anoo Häneltä eheytymistä,

Jumala sallii sen. Mutta voi olla monelle liian raskasta kulkea rapaista, kokkareista kinttupolkua, kädet ja jalat polvia myöten haavoilla kompuroinnin tähden. Ei Jumala halua että Hänen omansa näin vaeltaa. Varmasti tuon ihmisen usko ja sisin on tosi säälittävä näky. Mutta moni ei uskalla kulkea taivaan valtatiellä, vaan mieluummin kulkee siellä missä vähemmän Häntä näkyy. Voi olla että sitä on oman itsensä vankina. Ei uskalla tulla Jumalan läsnäolossa vapaaseen elämään. Kun on aina kontrolloinut itseään. On pelottavaa vapaus ja antautua Hänen johdatukseensa. On turvallista olla piilossa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />