[ Elämän syleilyssä... monimuotoisuutta... mietiskelyä.. ]

Minä olen tosi huono käytännön asioissa... ne aina siirtyy ja siirtyy ja siirtyy... mutta sitten aivohommissa olen tosi taitava... Ajattelen usein tekeväni jotain, mutta en koskaan tee sitten sitä, jos se on käytännöllistä asiaa. Kotini on aika keskeneräinen, olen saamaton mitä tulee järjestyksen ylläpitoon, pitkitän kaikkea... en sopisi ikinä töihin siivous alalle tai ruoanlaitto-alalle, kotiapulaiseksi tms... Joskus nuorempana siirtelin aina huonekaluja sinne ja tänne ja piristin itseäni, ompelin tyynyjä ja verhot ym.. nyt ei ole vuosiin kiinnostanut toteuttaa sellaisia asioita. On samat verhot vaan ja huonekalut pysyy paikallaan ja monet asiat unohtuu ja jää hoitamatta.

Mutta vaikka kotini on mitä on, niin jotkut asiat on minulla tosi tiptop... esim. kaikki vaatteeni on henkareissa ja niitä on paaljon. Kymmenen vuotta sitten ne oli komerossa ja aina meni sekaisin... miten sattuu.. Nyt on niin helppoa ottaa ne esille ja ne on sileitä aina ja niistä on helppo valita ja vertailla. Sitten olen pyykkien suhteen tarkka, eli pesen aina kun on aika. Vaatevalikoiman tähden monia vaatteita ei tarvitse pestä kuin pari kertaa vuodessa, joitakin taas useammin... Tietokoneeni hallinta on täysin minun hallinassa, tiptop. Tietokone-työtasoni on aina epäjärjestyksessä. Joissakin asioissa olen mahdoton pilkunviilaaja, joissakin ei sitten millään.

Lattioilla on läjä tietokoneen ym... johtoja... niiden yli aina pitää astua... minnekähän ne saisi piiloon... Sitten kun näitä asioita mitä kohtaan kiinnostus lähtee, niin tulee aika sitten lienee niistä luopua... mutta semmosta... niistä siis tulee rasitteita. Kun joskus menen naimisiin tarvitsen vaatteilleni 2-3 metriä tankotilaa. Ripustaisin myös verhot ja pitkät liinavaatteet henkareihin, ellei ne kaikki olisi jo varattuja. Usein on tullut sellainen olo, että tyhjentäisin koko asunnon, jättäisin vaan tietsikan, pesukoneen ja pakastimen ja makkarin ennalleen ja kaikki muut joutaisi pois. Ja sitten laittaisi ison valkoisen muhkean ylellisen kulmasohvan olohuoneeni nurkkaan... ja pari tosi isoa paksua mattoa... ja sinä olisi koko olohuoneen sisustus... Mutta ne kissat.. ne kissat...

Minun elämäni tarvitsisi todella käytännön tasollakin mullistuksen... en ole mihinkään kovin tyytyväinen... sisustus makuni on muunlainen kuin mitä minulla on täällä kotonani... minulla muuttuu tyyli ja mieltymykset vuosien saatossa. Ennen minulla oli hirveesti viherkasveja ja hoidin niitä kauhean paljon... mutta siitäkin vaan pääsee irti. Joskus käytin parin vuoden ajan kissoja näytelyissä, samoin kasvatin niitä... sekin hiipui. Minulla asiat vaihtuvat parin vuoden sykleissä... Joskus kun olen ollut jossakin hengellisessä kokouskampanjassa mukana, niin sitten palatessa kotia, on tuntunut että kaikki mammona on rasitetta ja riippuvuutta.. ja jopa ikäänkuin taakka.

Joskus olen sellaisen jälkeen rivakasti laittanut krääsää pois ja laittanut jonnekin minne niitä on tarvittu. Enkä ole koskaan katunut kun olen jostain luopunut. Koskaan minulta ei ole puuttunut mitään. Krääsä on tavallaan kivaa. Enää tosin en osta sellaista, tai sitten satunnaisesti vain. Krääsää on kaikki omaisuus loppujen lopuksi. Joskus ehkä luovun noista (242 kappaleesta) hengellistä kirjoista mitä minulla on, kun Raamattu ainoastaan riittää, nytkään niitä kirjoja ei tule luettua. Kaikki epäolennainen riisutaan pois, vain se mikä on oleellista, se jää. Tarpeellista on vain niin vähän... Voihan sitä käydä näyteikkuna ostoksilla... eli ei osta mitään.. itsekin harrastan sitä jonkun verran... kun jotain on ihaillut... niin siinä se. Ei ole pakko ostaa sitä.

Kuuntelen Ray Boltzin laulua ``Thank You`` toistona. Voi kun se on niin koskettava ja herkistävä. Tämän tekstin sisältö on sen tunnelman aikaansaannosta. Se todella herkistää ja jotenkin sisin avautuu. Ihana laulu... kiitos Jumalalle.. Kiitos Herralle... Kiitos Vapahtajalleni... Pitäisiköhän minun toteuttaa se unelma. Eli hankkia se valkoinen kulmasohva ja matot... Ja ne mitä täällä nyt on, ne laittaa pois... Mutta kun ei yksin viitsi tai jaksa ja ei saa aikaiseksi mitään. Haluaisin elää valkoisessa huokeasti sisustetussa kodissa, jossa ei yltäkylläisyys tukahduttaisi.

Monesti kun olen ulkona niin näen sisäisin silmin kotini sellaisena. Ja tunnen että se olisi minua ja tahtoisin astua sellaiseen kotiin. Ei tälläiseen. Kun tulee talvi, niin pitäisin valkoisena koko asunnon. Ja minulla olisi kukkasia aina esillä. Joku valkoinen kreikkalaistyylinen kukkapylväs olisi hieno. Ja runsaasti valoa tietenkin. Unelman toteutuminen edellyttäisi että minulla ei olisi kissoja. Ja se ei olisi tas mukavaa. Yksinäisenä ollessa ne on minulle tärkeitä. On jotain huolehdittavaa, joku joka aina muistuttaa olemassa olosta ja jolle voi höpötellä ja joskus paijata.

(jakso 2)

Minulla on niin herkkä olo ollut tämän illan. Sellainen riisuttu olo. Taivas ikävän kaltainen olo. Minä kaipaan unelmiani. Jotenkin minun sisässä on jotain joka kaipaa taivaankotiin. Jotain mikä on jo luovuttanut. Mutta elän ja syön ja olen. Mutta tavallaan olen jo irti. Unelmani täyttyvät taivaassa. Jospa Jumala toteuttaisi unelmani ja antaisi jonkun raivata vanhat asiat pois elämästäni. Tämä ei ole turhamaisuutta, vaan se on minua ja se on näkyni. Olen taivassydän - heavenheart. Laulun sanoin vapaasti muotoillen; Sodan jälkeen.. heidät puetaan valkoisiin vaatteisiin, ei enää itkua, ei enää parkua, sillä kaikki kyyneleet on pyyhitty pois heidän slmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, pois on kipu, pois on tuska, itse Jumala on heidän valonsa. Ah.. rakkaani.. mitä onkaan elämä täällä, vain varjoa Isän Jumalan Valtakunnasta, kirkkauden ja valkeuden maasta. Saatko maistaa ja kokea Hänen läsnäoloaan jo tässä ajassa. Saatko tuntea Hänet omanasi.. leväten Hänessä, sillä Hänessä on lepo.

Tänä yönä 09.08... klo.00.20 alkaen on ollut internet-yhteysongelmia nettiyhteydessäni, lienee palvelun tarjoaja operoi jotakin. Joten jos kotisivustoni ei näkynyt, se johtui siitä.