Sielunhoito, on rukousta ja toisen ihmisen kuulostelua Pyhässä Hengen aisteilla ja Pyhän hengen armolahjat ovat avuja siinä palvelutehtävässä. Sielunhoitoon kouluttaja on Pyhä Henki. Siihen palvelutehtävään kutsuu Pyhä Henki. Sielunhoidossa jaetut asiat, ne kuuluvat ehdottoman luottamukselliseen vaitioloon. Sielunhoitaja ei saa olla juoruava ihminen, missään merkityksessä ja nimessä.

Kaikki mitä siinä istunnossa puhutaan, on salaista ja luottamuksellista. Sielunhoitaja on vain auttaja ja kanava. Hän on vain enimmäkseen kuuntelija, ja sanoo harvoja sanoja. Hän rukoilee ja armolahjojen avulla hän palvelee sitä joka on hänen esirukoiltavana. Sielunhoitoon ei voi kouluttaa kukaan muu paremmin kuin Herran Henki, koska ilman Häntä sitä tehtävää ei voi suorittaa.

Sielunhoitaja, on vain inhimillinen kanava, jota Jumala käyttää ja täyttää. Hän on vain palvelija, joka unohtaa kaiken sen jälkeen. Sielunhoidon tavoite on että esirukoiltava saa vapautua, kertoessaan ja tyhjentyessään kuormistaan. Ja rukoiltava saa varustautua uuteen voimaan ja rohkeuteen hoitavan rukouksen kautta, joka on yksilöllisen pitkä tai laatuinen.

Sielunhoito on siis asia, missä kaikki keskusteltu on niin salaista kuin olla voi. Se on rukoiltavan ja Jumalan välistä, sielunhoitaja on vain palvelija, joka kuulee, mutta unohtaa kuulemansa. Sillä se ei ole hänelle tarkoitettu, vaan Jumalalle. Hän on vain siinä lähimmäisenä hetken aikaa.

Jokainen uskova voi olla sitä. Mutta siinä tarvitaan nöyryyttä. Siinä ei olla edustamassa omia mielipiteitä. Ei niin! Vaan siinä kuulostellaan Pyhän Hengen antamia visioita ja sanoja. Siinä on todella tärkeää olla mahdollisimman pieni itsessä, ja antaa Jumalan tehdä kaikki ja antaa ne sanat olla niitä jotka on Jumalan Sanaa, ja Pyhän Hengen nostamia sanoja. Se ei ole ihmisen oma suoritus. Siinä palvelutyössä on oltava kärsivällinen.

On monia ammatti pappeja ja ammatti terapeutteja, jotka saa leipänsä työstä, ja jotka tekevät ihmismielellä ja päättelyllä ja järjellä suorituksensa. Toisin sanoen heiltä puuttuu tärkein - eli Pyhän Hengen osallisuus ja voitelu! ''Ja sitten on myös:'' Pyhän Hengen kasvattamia ja kouluttamia saarnaaajia ja sielunhoitajia. Oikealla Herran valtuuttamalla työntekijällä on aina Pyhän Hengen voitelu! Ilman Häntä, ei uskova palvele. Palvelija on riippuvainen Pyhän Hengen voitelusta!

Itselläni ei ole ollut henkilökohtaista sielun hoitajaa elämäni aikana. Mutta olen erään ystävän kanssa joskus keskustelleet ja tehneet keskinäistä sielunhoitoa. Hän rukoilee, ja minä kuuntelen ja saamme näin kumpikin Herralta siunauksia ja rohkaisua. Muutoin olen asiat itse kaikki Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa ja hoidossa kahdestaan käynyt läpi.

On todella paljon asioita, mitä en ole voinut kertoa ihmiselle, vaan yksin Herralle. Näin minusta on tullut riippumaton ihmisistä. Vaan Herrastani olen riippuvainen, niin paljon Hän on auttanut. Niin paljon Hän on ymmärtänyt. Niin paljosta Hän on vapauttanut. Minun oma hoitajani on ollut Pyhä henki. En ole takertunut keneenkään siinä merkityksessä. Kiitos ja Kunnia siitä Jumalalle!

On tärkeää että sielunhoitajan ja palveltavan välille ei tule sellaista riippuvaisuutta, siten että palvelijasta tulee se henkilö, joka aina on se jolta apua ja lohtua haetaan. Vaan on hyvin tärkeää, että palveltava saa kasvaa kiinni Kristukseen. Sielunhoitaja ei voi Kristuksen korvike. Vaan palveltavan, tulee saada omaan elämänsä suhde kuntoon Pyhän Hengen avulla, jotta hän voi Hänessä jatkaa henkilökohtaisesti kasvuaan ja vahvistumistaan kahden Jeesuksen kanssa.

Sielunhoitaja on myös henkilökohtainen ystävä ja lähimmäinen autettavalle ja saa myös itse siinä ohessa paljon siunauksia. Sielun hoitaja on paljon enemmän kuin terapeutti. Sielunhoitaja käsittelee koko ihmisen. Ei vain psyykettä. Ihmisen elämä ei ole psyyke. Vaan varsinkin uskova on elävä sielu, ja Pyhän Hengen temppeli. Ja toimiessaan Voitelussa, uskovan kohdalla, palveltavassa uskovassa oleva pimeys tai lohduttomuus, voi saada uuden lähtökohdan, ja painot pudota, ja ikkunat taas aueta. Ja kanavat virrata.

Sielunhoidossa, ei kerta auta ja tuota pysyvää muutosta, vaikka tulos on helpottavan suuri jo kerrasta. Vaan se on prosessi. Joka kerta kun on ollut siinä, on jotain siitä kehittyvä, Pyhän Hengen prosessoidessa ihmistä arjessa, ja seuraavalla kerralla kuulostelllaan mitä on tapahtunut. Ja taas edistytään eteenpäin. Mutta tämä on etusijassa Pyhän Hengen toimintaa.

Sielunhoito ei myöskään ole kellokorttihommaa. Se voi kestää vartin, se voi kestää 8 tuntia... siinä ei ole mitään etukäteis aikoja, siinä palvellaan, sen palveltavan tarpeista lähtien. Siihen tarvittaessa uhrataan aikaa. Pääasia on että toinen saa kuormat pois ja vapauden. Ihan samoin seurakunnissa pitäisi unohtaa kellonajat. Ja julistaa Pyhässä Hengessä ilman aikamääritelmiä ja rukoilla täten samaten. Myös palvelijan on kunnioitettava itseään, ja hoidettava omaa kanssakäymistään vapahtajan kanssa, että hän voi palvella Herrassa.

Kaikki ihmisen kontrollontointi missä tahansa Hengellisessä työssä on aina pois Jumalan Valtakunnan tavoitteesta. Sillä itse Herrallammekin on aina aikaa meille. On hyvin tärkeää, että kaikki tapahtuu Herrassa ja Hänen kunniaksi. Sielunhoito on siis mielen, hengen ja tunnemaailman huomioonottamista. Ihmisen sisimmän ja syvimmän olemuksen hoitamista Pyhän Hengen kanavana toisinsanoen.

Ihminen ei tee mitään itsessään, Pyhä henki tekee työn kummassakin, sekä palveltavassa, ja palvelijan kautta. Mitä vähemmän palvelija puhuu, sen parempi. Mitä enemmän hän antaa johdattelevia kysymyksiä, täydennöksiä ja eläytyy, sen parempi. Sielunhoitajan, täytyy todella olla kuuleva. Kun tulee rukoushetki, niin hänen täytyy silloin rukoilla niitä asioita, ei omia aivoitelmiaan. Ja hänen on hyvä antaa Pyhän Hengen johdattaa rukousta.