01.) Miten elät läheistä suhdetta rakkaan Mestarisi kanssa?
02.) Mikä on sinusta tehnyt palavan uskovan?
03.) Mitä olet menettänyt ja saanut sijalle Jumalalta?
04.) Olisitko valmis menemään Herran kanssa pidemmällekin?
05.) Mikä on sisimmän halusi, Jeesuksen puoleen.
06.) Miten olet oppnut olemaan Jumalan sanalle kuuliainen?
07.) Voitko erottaa Jumalan äänen, joka sinua ohjaa?
08.) Millainen on sinun uskoperustasi?
09.) Teetkö kompromisseja, mihin puoleen, minkä puolesta?
10.) Elätkö uskossa, ikäänkuin riskillä?
11.) Mikä on sinulle tärkeintä?
12.) Elätkö rukoillen aina, vai rukoiletko ainoastaan kun ehdit tosi tarpeessa?
13.) Paljonko kulutat aikaa maallisissa viihdykkeissä?
14.) Mitkä moraalisäännöt on ehdottomia pitää kiinni?
15.) Paastoatko koskaan ja miksi et ja miksi kyllä, koetko sen edellytykseksi ja mihin?
16.) Kykenetkö olemaan riippumaton maailmasta ja korvikkeista?
17.) Tahdotko syvemmälle Jumalaa upota?
18.) Haluatko olla Jumalan Sanaa ja Henkeä täynnä?
19.) Kun elät Hengen virrassa, millainen on olosi silloin omassa inhimillisyydessäsi?
20.) Tarvitseeko sinun paljon epäonnistua, noustaksesi rohkeana ja lujana Jumalan voimassa ja varmuudessa ylös?

Oikeastaan nämä kysymykset ovat hyvin henkilökohtaisia. Voit ne ottaa itsellesi, ja miettiä niitä, ei niitä tarvitse kaikille julistaa välttämättä. Mutta todistus on aina itselle tärkeää ja hyvää. Päivittäin Jeesuksen koroittaminen elämässä, etenkin sanoin, vahvistaa todella uskoa. Mitä enempi itse puhun uskosta ja Jumalasta, sen suurmpi ilo minulle tulee ja koen siinä puhuessa, latautuvani Pyhällä Hengellä. Minä haluan puhua uskosta ja kirjoittaa, jos en ilmaise uskoa, niin lähde tukkiutuu.

En tarvitse ihmisiltä puolustusta, minulla on Pyhä Henki ja Hän on minun puolustajani. Ihmisen puolustus ei ole pätevä, ellei se tule Pyhässä Hengessä esille. Myöskään ihmisen lihassa / järjellisyydessä esille tuleva herja tai tuomio, ei ole pätevä. Vain se mikä tulee Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan symmetriassa on pätevä! Pelkkä Sana kuolettaa, mutta elämän Henki Pyhässä Hengessä saa aikaan totisen elämän ja parannuksessa elämisen. Uskon kuuliaisuus ei ole lakihenkisyyttä.

Jos joku pitää paheksuttavana ja loukkaavana omaa puhe-linjaustani, niin sille en mahda mitään. Kirjoitan sen minkä koen, ja mieleen tulee. Jos jonkun mielestä kirjoitan auktoritäärisesti, niin se on niin. Ja niin saa ollakin. Olen siinä missä, minun kuuluu ollakin. Tiedän sen. Nyt kun siis kirjoitan näin, niin en huoju, vaan olen tukevalla kalliolla. Mutta jos lähden puhumaan ihmisten lailla, joudun heti paikalla, suojattomaan tilaan. Eli tilille sanomistani ja vastuuseen. Mutta näin ollen, ei ole niin.

Jokaisesta väärästä sanasta pitää tili tehdä. En nyt uskaltaisi aleta alas. Silloin menettäisin tämän jakson, ja lankeaisin. Nyt täytyy siis pysyä vahvana. Ja aina. Nyt puhun Hengen ja Jumalan sanoja, omalla mausteella. En uskaltaisi antaa lihani ottaa ohjia, ja sammuttaa ja murehduttaa Pyhää Henkeä. Sillä tahdon olla avoin lähde taivaallisiin. Että mikään ei minua kiedo, syyllisyyden sotkuihin, joita saatttaisin tuottaa siinä ohessa itselleni. Tätä mitä nyt kirjoitin, kovin moni tuskin ymmärtää, koska se on vain avattavissa, sille jolla on ne avaimet, ja joka on mennyt tietyistä ovista jo sisälle, mistä itse olen mennyt.

Ja miksi en uskalla? Koska en luota itseeni. Koska olen heikko. Milloinkaan muulloin en ole vahva, kuin ainoastaan silloin, kun olen siinä asemassa missä Kristus on kanssani. Kun olen Hänessä yksimielisesti yhtä, kun Hän voi antaa kaikille sanoille, teoille ja ajatuksille oman suopeuden. Mutta en uskalla erota Hänestä, olen kytketty Häneen, en tahdo sitä kytköstä hajottaa ja purkaa.

Kun siis en ole Kristuksessa, olen heikko, ja masentunut, läpimätä ja surkea. Minä en halua ottaa riskiä, ja luottaa siihen että kestän itsessäni, koska olen niin heikko ja vajavainen. Sillä olen antautunut Hänelle ja tehnyt sopimuksen. Siis tahdon olla Hänen kanssa koko aika. Olla Hänen kanavansa, avoimena. Että minulla on yhteys Hänen hengessään taivaallisiin.

Koen että minun tehtävä ei ole suorittaa, ja soheltaa, vaan olla tässä näin. Olen valinnut Marian osan. En ole Martan kaltainen, joka toimittaa asioita. Minua ei suoritukset tyydytä, vaan ainoastaan, tosi likeinen yhteys taivaallisiin. Koska Hän Kristus tekee sen. Minun messiiaani, minun Herrani, minun kuninkaani ja majesteettini. Hänelle kunnia nyt ja ainaisesti!

Ketä tämä nyt voi kiinnostaa? Tuskin ketään. Mutta minun iloni on tätä. Todistaa ja tuoda tätä esille. Olen erikoinen persoona. En ole massaa. En ole laumasielu, en koskaan ole ollutkaan. Tosi ikävää olisi jos jokainen olisi samaa väriä ja laatua. Jos jokainen toisi esille vain samaa. Jos kukaan ei olisi esimerkkinä. En edusta itseäni täällä, en ole edustanut itsessäni itseäni täällä joihinkin aikoihin.

Olen ottanut kokonaan tämän mitä olen tuonut esiin ja miten, sen tehtävänä. En nimittäin ole itseni oma. Minä tahdon vain olla tänä päivänä tässä. Tiedän että minua moni vihaa ja halveksuu, mutta tiedän, että heikko luontoni, ja sieluni on nyt alistettuna, ja minussa vaikuttakoon nyt Jumala yksin. Tiedän että moni ihminen tahtoisi minun riisuvan tämän asun yltäni ja kapuavan Kristus kalliolta pois. Mutta en tee sitä. Usko ei ole inhimillistä. Vaan hengellistä.

Saakoon tai ei, joku kuka lie tästä jotakin. Joku rakennukseksi, joku todistukseksi tai joku syyn lihan yllykkeeksi, niin ei se mitään. Aina Hengellinen ja lihallinen ovat viholliset keskenään. Toisen on aina nöyrryttävä. Tiedän että on joitakin jotka ihailee. Mutta en kirjoita ketään miellyttääkseni, muutenhan kirjoittaisin korvasyyhyyn. Vaan sen minkä koen tärkeäksi, ja mihin tulee ne sanat ja ajatukset.

Minua pelottaa tavallaan olla tälläinen. Minä olen luonnostani tosi pelkuri ja heikko. Minua todella pelottaa olla näin rohkea. Mutta en voi perääntyä. Minä tiedän sen sisimmässä, että teen oikein. Minun lihan mieleni viruu ristillä. Ja nyt olen jotakin muuta. Mikä on uutta ja pelottavaa ja jännää. Mutta Halleluja!

[ 2 Kor: 10:10 Nuo kirjeet nimittäin ovat, niin kuin joku sanoo, ankaria ja voimakkaita, mutta läsnäollessaan hän on ruumiiltaan heikko, ja puhekin on täysin voimatonta. (Jae.11) Tämä tällainen ajatelkoon, että sellaisia kuin me olemme sanassa kirjeiden kautta, kun olemme poissa, samanlaisia me olemme myös teoissa, kun olemme läsnä. ]