Noin kolme päivää sitten, eli 6-7 päivän yönä, koin jotain outoa. Se oli yliluonnollista. En muista suurta osaa siitä. Se katosi. Mutta heräsin siihen että aloin hengessä nauramaan, mutta kauhistuin niin että heräsin. Unessa siis sisältäni purkautui tosi paljon iloa, että revähdin nauramaan, mutta tunsin jonkun yliluonnollisen ja suuren sekä pyhän hahmon tuleva lähelleni, niin kauhistuin sitä ja tulin tajuihini. Jäseneni olivat täynnä voimaa. Mutta uneni karkasi mielestäni, sillä se oli niin käsittämätön tila, että en saanut sitä tallennettua mieleeni. Se harmittaa minua niin paljon.

Olen niin murheissani tänäkin yönä, rakkauden janoni on aivan hirveä. Tuntuu kuin olisin irtonainen. Kukaan ei pitele minusta kiinni. Haluaisin sulautua rakkauteen, halaisin olla onnen syleilyssä. Haluaisin kokea koko olemuksen kattavan rakkauden puristavan halauksen. Haluaisin juoda sitä. Haluan sitä, haluan sitä. Haluan olla tärkeä jollekin, jonkun oma. Minun tunteeni hortoilevat ja poukkoilevat, kulutan paljon energiaa tyhjään. Haluan jonkun ottavan tunteeni hallintaansa ja tanssittavan minua omaan tahtiinsa. Haluan sulautua rakkauteen. Tiedän että pyhä on se olemus, mutta olen niin vajavainen olemus, että kadotan sen aina syystä, jota en käsitä. Miten voin kyllästyä ehtymättömään rakkauteen, en sitä käsitä. Mikä mättää?!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />